Koira – ihmisen paras ystävä

[finnjewel]

Onneksi ne eivät sentään pure tai hyökkäile päälle, vaan haukkuvat niin maan saatanasti.

Rivitalonaapurin räksyttäjän takia tuli aikoinaan hankittua "haukkuhälytin", joka reagoi haukkumiseen vain koiran korvilla kuultavissa olevalla ultra(?)äänellä (samalla syttyy punainen valo).
No, ei tehonnut naapurin koiraan, vaan sai sen haukkumisen raivon partaalle, entistä pahemmaksi.
Meidän omiin koiriin laite on toiminut; uusin tulokas on opetellut urisemaan juuri niin lievästi, ettei ikävä ääni aktivoidu.

 

[WildCore]

Ja edelleen, kun tapahtumista on kulunut 3,5 ja 1,5 vuotta, niin silmät meinaa kostua asiaa muistellessa.

On aika erikoiset tuntemukset olleet itsellä viimeiset 1,5 viikkoa. Ekat kaksi päivää olin tosi vihainen ja katkera, että kaveria ei enää ole ja sen jälkeen kaksi päivää hirveää surua, kun kerättiin kaikki kaverin kamat pois kotoa. Osa meni roskiin, osa Tesyyn ja osa meni vanhemmille. Nyt on vaan taas hirveä epäusko ja pettymys päällä, kun eihän alle 2-vuotiaan koiran kuuluisi olla tuhkattuna(oli kova paikka avata se pieni pahvilaatikko ja katsoa sitä pientä purkkia).

Hirveä hinku olisi ottaa uusi samantien, koska kaikki jäi niin kesken kaverin kanssa. Eihän meille voi toista noin sairasta koiraa tulla heti perään, sitä olen aika paljon itselleni uskotellut.

 

[1313]

On aika erikoiset tuntemukset olleet itsellä viimeiset 1,5 viikkoa. Ekat kaksi päivää olin tosi vihainen ja katkera, että kaveria ei enää ole ja sen jälkeen kaksi päivää hirveää surua, kun kerättiin kaikki kaverin kamat pois kotoa. Osa meni roskiin, osa Tesyyn ja osa meni vanhemmille. Nyt on vaan taas hirveä epäusko ja pettymys päällä, kun eihän alle 2-vuotiaan koiran kuuluisi olla tuhkattuna(oli kova paikka avata se pieni pahvilaatikko ja katsoa sitä pientä purkkia).

Hirveä hinku olisi ottaa uusi samantien, koska kaikki jäi niin kesken kaverin kanssa. Eihän meille voi toista noin sairasta koiraa tulla heti perään, sitä olen aika paljon itselleni uskotellut.

On kyllä ollut huono tuuri matkassa.
Eipä kai tässä voi kuin toivottaa parempaa onnea, jos uuden koiran päätätte hankkia.

Kaikki koirat, joiden hankkimisessa olin lähinnä myötäilevänä yhtiömiehenä mukana, tulivat Romaniasta. Toiset parhaassa iässä ja toiset jo 10 ikävuotta täyttäneitä. Sikäli ei jäänyt juurikaan sellaista kaiherrusta. Tiesi, että oli tarjonnut niille paremmat olot ja varmastikin enemmän elonpäiviä kuin mitä olisivat saaneet Romanian kaduilla tai tarhoilla.

Sen sijaan jälkikäteen kyllä kaihersi oma käytös niissä hetkissä, kun pahantuulisena patisti ulkona liikkumaan nopeammin. Varsinkin uroskoiran kanssa tuli sellaisia tahtojen taisteluita.