Edustamme näköjään eri koulukuntia. Itse haluan nähdä valmentajan aktiivisena toimijana, joka pitää yllä hyvää vireystilaa niin aitiossa kuin kopissakin. Psyykkausta, kannustavassa hengessä annettuja neuvoja, rohkaisua arkajaloille jne tilanteen mukaan. Nyt nämä pukuherrat seisoo ylimielisinä tumput suorina (lue: kädet taskussa).
Se huutaminen/kannustus on yleensä vain näennäisesti aktiivisempaa toimintaa kuin tämä tumput suorana seisominen. Jos valmentaja alpoilee, eikä anna palautetta, hän ei tee työtään kunnolla. Jos valmentaja tameilee ja vetää showta, hän ei tee työtään kunnolla asettaessaan itsensä keskiöön.
Liian usein kannattajat arvioivat valmentajan tekemisiä vain näkyvän toiminnan perusteella, jolloin aktiivisesti aitiossa osallistuvaa valmentajaa pidetään parempana palautteenantajana. Kuitenkin Suomi voitti maailmanmestaruuden aitiossa suht passiivisella valmentajalla. Jalosesta tiedetään, että hän osaa antaa palautetta, vaikka se ei pelin aikana oikein näykään. Kivestä olen kuullut vastaavansuuntaista.
Näkisin, että Ässien tämän hetken ongelmat juontuvat ennen kaikkea tiettyjen pelaajahankinnoissa otettujen riskien realisoitumisesta. Joukkueessa ei oikeastaan tällä hetkellä (Jessen loukkaannuttua) ole varsinaisia johtajia jäällä. Ja jäältä sitä peliä kuitenkin pelataan, ei vaihtoaitiosta.
Uusitalo - Pelaajatyypiltään sellainen, että ominta peliä on kohnottaminen. Varmuus löytyy kun pääsee vetämään valtavalla itseluottamuksella, joka nyt loukkaantumisen jäljiltä on hukassa.
Dixon - Loistava pelaaja, mutta pelaa hieman liikaa itselleen eikä vaikuta kuitenkaan sellaiselta "joukkue harteille ja kantoon" -tyypiltä jota nyt tarvittaisiin.
Ryan - Kokeneena pelaajana voisi johtaa, mutta alkukausi meni rytmiä hakiessa. Vauhtiin päästyäänkin näyttää enemmän taustaratkaisijalta kuin eturivin mieheltä (siis pelaajatyypiltään, ei tasoltaan).
Pihlman - Henkiseltä puoleltaan johtajatyyppi. Pelin taso on vain juuri nyt niin heikkoa, että ennemminkin vetää muita alaspäin kuin päinvastoin.
Marttinen - Lienee pukukoppipelaajana jonkinlainen oddball. Oma suoritustaso hyvä, mutta ei vaikuta johtajatyypiltä.
AUK - Varmaa suorittamista illasta toiseen. Toisaalta omin peli nykyään on niin puolustavaa, että pelkästään Akilla ei kuuhun mennä. Korvaamaton mies roolissaan, mutta ei riitä yksin.
Ja niin edelleen. Maven aikana joukkueessa oli ainakin selvästi joku johtotähti. Viime kaudella se oli Zabo ja viimeiset 20 peliä Jesse. Mutta jos otetaan tuo kielletty vertaus kauteen 2005-2006, niin:
AUK -> Dixon (selkeä ykkössentteri)
Peltonen -> ???? (puolustuksen johtaja ja kapteeni on kateissa Uden etsiessä itseään)
Nickerson & Hisey -> ???? & Lähteenmäki (nuoruuden innolla mitään pelkäämättä)
Kaipainen & Rautee -> ???? & AUK (alaketjujen kokeneet ja pyyteettömän varmat suorittajat)
Forrest -> Heshka (yv:n ja kiekollisen pelin ykköspakki)
Kiilholma-Kuparinen-Forsbacka -> ???? (repivä nelosketju joka voidaan heittää kehiin vastustajaan hämmentämään)
Vertauksen pointti? Joukkueessa on aukkoja nimenomaan henkisellä puolella. Toivolahan tähän puuttui keväällä sanoen, että tarkoitus on hankkia johtajuutta. Nyt vain valitettavan moni näistä henkisen puolen vahvistuksiksi hankituista korteista on kosahtanut.
Kovin helppo on tässäkin tilanteessa syyttää valmennusta, mutta mielestäni se on liiallista yksinkertaistamista.