Kiusaaminen ja miksi sallit koulukiusaamisen?

[godspeed]

Tunnen tuon tunteen, mutta sopeutuminen on väistämätöntä, välttämätöntä. Ei toisten "idiotismille" mitään voi. Onneksi moni ei tiedä mitä hänestä ajattelen.
Pitää vain luottaa siihen, että yhteisössä ei ei ole ketään johon voit luottaa. Missään olosuhteissa ei saa ilmaista miten oikeasti ajattelee.
Ehdottomasti pitää hankkia jotain muuta sisältöä elämään, se auttaa jaksamaan ja pääsee pakoon ilman että pakenee.

Onhan minua tässä puolustettu kavereiden voimin, että sillain on ollut hyvä fiilis. En ole jäänyt yksin. Mutta tuo on totta, että muualta on vaan pakko hakea sisältöä, koska eihän kukaan tällaista jaksa kaiket päivät. Oon osannutkin ottaa eroa tilanteisiin, joissa kiusaamista tapahtuu. Ei tosiaan tarvitse paeta kaikkea, vaan pelkästään tiettyjä juttuja.

Kiitän viestistäsi.

 

[Mustanaamio]

Onhan minua tässä puolustettu kavereiden voimin, että sillain on ollut hyvä fiilis. En ole jäänyt yksin. Mutta tuo on totta, että muualta on vaan pakko hakea sisältöä, koska eihän kukaan tällaista jaksa kaiket päivät. Oon osannutkin ottaa eroa tilanteisiin, joissa kiusaamista tapahtuu. Ei tosiaan tarvitse paeta kaikkea, vaan pelkästään tiettyjä juttuja.

Kiitän viestistäsi.

Voimaa bro!

 

[kehveli]

Tämä on kyllä aihe, jota olisi hyvä pitää ylhäällä mahdollisimman paljon.

Esimerkiksi tällä foorumilla olen huomannut sortuneeni kiusaamaan toisia nimimerkkejä (ja luultavasti joku on yrittänyt minuakin kiusata). Tarkoitus ei ole todellakaan ollut toimia niin, mutta useamman kerran siihen on huomannut ajautuneensa, vaikka minkälaisen läksytyksen olisi itselleen edellisellä kerralla antanut :(

Jotain vain pääsee joskus naksahtamaan, kun lukee jonkin omasta mielestä harvinaisen typerän kirjoituksen. Parhaani mukaan pyrin jättämään moiset kirjoitukset huomioimatta, tai vastaamaan mahdollisimman asiallisesti, mutta joskus läikkyy yli. Pitäisi yrittää aina muistaa tunnistaa oma mielialansa tännekin tullessa. Jos on valmiiksi hieman sotajalalla, olisi se erittäin tärkeää tunnistaa, ennen kuin alkaa suoltaa tekstiä.

Toisaalta onhan huomiotta jättäminenkin kiusaamista, mutta itselläni nyt ei vain aikakaan riitä kommentoimaan kaikkea, joten selkeimmin puhtaasta huomionhakuisuudesta kirjoitetut kärjistetyt tai jankkaavat viestit nyt vain usein jättää ensimmäisenä ilman vastausta. Myös tällaiset vakavammat aiheet jäävät usein vastaamatta, kun ei aina ehdi kirjoittaa niin perusteellista kirjoitusta kuin haluaisi. Hätäisesti kasaan kyhätyillä viesteillä on aina oma riskinsä pitää sisällään joku aiovopieru.

Haluaisin uskoa, että nykyään sorrun kärkeviin kommentteihin jo hieman harvemmin, mutta kyllä niitä edelleen lipsahtaa. Tulee muodostettua toisesta jotain epäinhimillistäviä mielikuvia: trolli, nettikiusaaja ym. ja antaa sanan säilän huitaista...Sitten taas hetken päästä tajuaa, että vaikka se toinen nimimerkki olisikin vaikka jauhanut uudestaan ja uudestaan jotain samaa huttua, ei kyseessä silti välttämättä ole mikään "trolli"...kyseisellä nimimerkillä voi esimerkiksi oikeasti olla jotain henkilökohtaisia rajoitteita, en itse vain kiireessä onnistu hahmottamaan viestin pointtia ym.

Ja jos jotain nimimerkkiä päädyttäisiinkin ihan konsensuksella pitämään trollin tunnusmerkit täyttävänä hahmona, niin eipä se maailma siitä parane, että alkaa piruilemaan takaisin.

Anteeksi piikikkäistä kommenteista joita olen kirjoittanut.

 

[godspeed]

@kehveli

Minä olen mennyt niin pitkälle, että lopetin kirjottamisen henkilöä koskevaan ketjuun, koska vittuilu muuttui mielessäni kiusaamiseksi. Tämä henkilö on minulle tuntematon muualta kuin eri medioista ja kaukalosta, eikä hän tiedä tulleensa kiusatuksi - tietenkään. Mutta tosiaan jotenkin sellainen henkilöön menevä jatkuva naljailu tuntuu itsestä pahalta, vaikka puhelisinkin vaikka vain itsekseni.

Ehkä hölmöä, mutta tuntuu paremmalta nyt. En viitsi edes lukea mitään valmentajaketjuja enää, vaikka olisikin pääosin asiallista ja "asiaankuuluvaa" kritiikkiä. En vaan halua ajatella niin kuin monet niihin kirjoittavat tekevät :)

 

[Mane Schimanski]

Olin lapsena "erilainen". Sain tietää ja tajusin sen vasta aikuisena. Olin kiusattu ja kiusasin, kun se oli mahdollista - enhän ollut tuolloin itse kohde. Siitä on aikaa niin kauan, että vastuulliset (opettajat) ovat jo kuolleet.
Kun katselin eilen erilaisten (autismidiagnoosin saaneiden) ihmisten elämää Ylellä, itkin. En siksi, että olisin kolunnut saman läpi vaan siksi, että oma lapseni käy tietämättään läpi mahdollisesti samaa. Syntymässään erilainen ihminen on pilkattu, leimattu ja helppo vitsien maali. Persoonallisten ihmisten maneereistahan tehdään myös komediaa ja sehän naurattaa, yleensä. Ylen dokumentissa esiintyneet jo aikuiset suomalaiset olivat ihmeen vahvoja, syvä kunnioitus.
Minä taidankin ottaa taas vähän lisää ja miettiä, missä astuin itse vikaan. Yksilöiden yhteiskunnassahan vastuu on yksilöiden...

 

[Petofani]

Itse käräytin kaverini rattijuopumuksen takia viime maanantaina. No nyt sitten olen hänen kavereiden silmissä vasikka.

 

[Turha Kaukalo]

Itse käräytin kaverini rattijuopumuksen takia viime maanantaina. No nyt sitten olen hänen kavereiden silmissä vasikka.

Teit oikein. Ei mulla muuta tähän. Tsemppiä.

 

[godspeed]

Pitää tässä taas hieman miettiä omaa käytöstä ja pohtia onko syyllistynyt kiusaamiseen. Oppimisen paikka, sillä halveksun syvästi kaikenlaista kiusaamista tai paremminkin sanottuna myös kiusaamiselta vaikuttavaa toimintaa eli päänaukomista ja toisen ilkeää arvostelemista. Niin vain sitä sortuu ylemmyydentunnossaan. Mutta tässä on toisaalta sitten kokijan vastuu, eli onko toinen kokenut kiusaamista ja kenties pahoittanut mielensä. Eipä sitä aina tiedä, kun eihän jotkut sitä mihinkään pura ja asia voi olla myöskin jonkinlainen häpeä. Eihän kovat jätkät ja mimmit joudu kiusatuksi.