Mitä tulee sitten juniorityöhön niin meillä on Veikkaus-voittovarat, RAY jne., eikä pidä myöskään unohtaa sitä, että viime kädessä juniorityö on seurojen ja sitä kautta vanhempienkin harteilla lajissa kuin lajissa. Sitä vastuuta on älytöntä kammeta kisaturistien ja muun yleisön harteille.
Tästä asiasta me olemme erimieltä. Minä koen suomalaiseen junnutyöhön panostamisen sen arvoiseksi. (Panostus siinä määrin, mitä sitä tarvitaan, jotta junnuja voidaan systemaattisesti edelleen kehittää.)
Perusteluni mielipiteelleni:
1. Veikkauksen ja RAY:n asema on tänä päivänä vaarassa. Suomen nykylainsäädäntö ei täytä EU:n säädöksiä, koska ne estävät kilpailun ja yhtiöt toimivat nykään lainsäätämässä monopoliasemassa. Kuitenkin suurin ongelma tuossa on se, että niiiltä kummaltakaan kiekkoliitto käsittääkseni saa merkittävää tukea lajin harrastajamäärään nähden. Ei niillä rahoilla tueta jääkiekon kehittämistyötä nykyäänkään. Myöskään valtio ei voi olla vastuussa jääkiekon kehittämisestä.
2. Juniorityö on nykyään ja jatkossakin perheiden harteilla, ei tässä sitä olla muuttamassa. Jääkiekon harrastaminen on todella kallista. C-junnuikäisen pojan kausi SM-sarjassa maksaa perheelle noin 5000 euroa. Tuosta kustannuksesta jääkiekkoliitto ei tue mitään. Jääkiekkoliitto tukee kehitystyötä osallistumalla valmennuksen laadun parantamiseen antamalla seuroille rahaa valmennuspäällikön palkkaamiseen. Jääkiekkoliitto on näin toiminut myös tähän asti. Se tuki on koettu seurakentässä erittäin arvokkaaksi. Se tuki nostaa sitä treenin laatua, mikä on edellytys yksilöiden kehittymiselle huipputasolle. Jos haluat seurata huippukiekkoa, tarvitset huippupelaajia, mielellään paljon.
3. Jääkiekkoliiton toimintaa voi
tältä osin ajatella (tai ainakin yrittää ajatella), että se toimii kuin yritys. Kerää rahaa sieltä, mistä voi ja käyttää sen kehitystyöhön. Itse koen tärkeäksi, että saamme huippulahjakkuuksia myös tulevaisuudessa. Jos tällainen tuki poistetaan, se vaikeuttaa huomattavasti tuota kehitystyötä. Kyse ei ole tässä harjoituksen määrästä, vaan laadusta.
Se 8 miljoonaa (voidaan ehkä puhua jo pienemmästäkin summasta, mutta mennään sillä) kuulostaa isolta rahalta, mutta jos sen jakaa kymmenelle vuodelle, jää per vuosi 800 000 tähän tukemiseen. Tuolla rahalla ei enää palkata kovin montaa täysipäiväistä henkilöä töihin valtakunnan mittakaavassa harrastajamäärät huomioiden, ja makseta koulutuksia sun muita kustannuksia (kuten sosiaalikulut). Kiekkoliittohan on siis tähänkin asti tukenut menneiden vuosien tuotoilla tuota kehitystyötä, mutta ne rahat on jo syöty, ja nyt tarvitaan siihen lisää.
Mielestäni keskustelu lippujen hinnoista lapsiperheiden näkökulmasta on kahdesta syystä ollut kaksinaismoralistista. Ensinnä ihmiset, jotka eivät muutenkaan menisi perheen kanssa katsomaan pelejä tai joilla ei edes ole perhettä, jeesustelee sillä, että paljonko nelihenkisen perheen liput maksaa. No karjalaturnaukseen pääsee halvemmalla ja kaikille ne liput on kuitenkin samanhintaisia ihonväristä ja muusta riippumatta. Tiedän myös perheellisiä henkilöitä (hyvätuloisia), jotka jeesustelevat tällä ja käyvät itse aitiossa kestittävänä katsomassa pelejä kavereiden kanssa, mistä olen kyllä sitten huomauttanutkin. Ainoastaan se on mielestäni ollut typerää, että liput ovat selkesti olleet monessa ottelussa ylihinnoiteltuja, ja että viestinnässä on ryssitty täysin. Toinen syy, miksi pidän tätä keskustelua osin kaksinaismoralistisena on juuri se, että kiekkoperheet maksavat kiekkoharrastuksesta vuositasolla huomattavasti enemmän kuin siitä, että perhe kävisi katsomassa vaikka viisi Suomen ottelua, joten ei tässä nyt lätkää rakastavia perheitä kuseteta, kuten asiaa yritetään assosioida. Lapsiperheet voivat käydä katsomassa vaikka sitten Karjalaturnausta, jos lompakosta jää kiinni ja palo on oikeasti kova päästä katsomaan. Esimerkiksi kulta-Mikke oli viime Karjalassa mukana ja nähtävänä, kun lippujen hinnat olivat jo tiedossa.
Eriasia on tietysti se, että pitäisikö myös vähäosaisten päästä katsomaan, kun eivät pysty harrastamaan. En tiedä kuinka paljon vähäosaiset käyvät katsomassa jääkiekkoa yleensä tai maailmantähtien konserteissa, mutta epäilen, että se ei siinä "to do" listalla monessa perheessä ihan kärjessä tule. Mutta (mielestäni ikävä) ongelma tässä on se, että jos liput hinnoiteltaisiin niin alas että kaikki pääsee, kaikki menisi jälleen trokareille. Itse koen trokarit kuvottavaksi syöväksi, mistä nyt on onneksi suurelta osin päästy eroon kovien hintojen ansiosta.