Ei uutta valmentajaa, ei pelaajaa, ei mitään. Ainoastaan uusi päivä ja uusi päivä joukkueelle viimeistään ryhdistäytyä. Pitkän päivystyksen ja tulen ylläpidon aikana mietin, kuinka pettynyt olen varsinkin näihin omiin poikiin, junnupolun läpikäyneisiin stadin omiin kundeihin. Heidän tulisi ennen kaikkea kantaa vastuuta ja antaa kaikkensa. Useimmille tämän kaltainen rosteri on ainutlaatuinen tilaisuus menestyä ja saavuttaa jotain lätkän osalta. Surullista on hukattu tilaisuus tämän kaltaisilla otteilla. En tiedä menikö savua silmään, vai oliko eilisen broilerin muistelu vetänyt mielen herkäksi, mutta siirtäessäni kipinän seuraavalle, mieleen tuli äkisti ajatus, että ehkä se tästä vielä. Voi olla, että se kestää huomiseen klo.15 asti, mutta jotenkin rakkaus ja intohimo tätä seuraa kohtaan antaa vielä toivoa.
Bulilla kiittää ja kuittaa ja väsyneenä ja haikeana siirtää päivystyksen seuraavalle.