fiftyeight
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Iddrott Förskott Puukädet
Noose kirjoitti:- - -
Vähän tasoa nyt näihin juttuihin, kiitos.
Periaatteessa olen samaa mieltä, Noose, jotain rotia keskusteluun ja vahingoittumistoivomukset pois, kiitos, minunkin puolestani. Toki silti uskon että ensi kauden ekassa paikallispelissä löytyy parikin kaveria jotka haluavat hieman ajella...
Nyt vaan on kyse sellaisista asioista, joita et varmaan osaa ymmärtää. Kyse ei ole yksittäisestä pelaajasta eikä pelkästään siirrosta joukkueesta toiseen. Vaikea varmaan ymmärtää tällaista asiaa kun Kerholla ei ole selkeää paikallisvastustajaa. HIFK ja Jokerit ovat olleet kuin kissa ja koira lähes 40 vuotta.
Tämä henkilö, jonka nimeä en enää viitsi edes kirjoittaa, teki elämänsä pyllistyksen ja samalla elämänsä toistaiseksi suurimman mokansa. On päivän selvää, ettei hänellä tule enää olemaan mitään mahdollisuutta edustaa HIFKiä. Riksmankin munasi, mutta tämä oli jo emämunaus.
Kun IFKoon "junnut" aikoinaan liigaan nostettiin, oli tämä nimeltä mainitsematon henkilö yksi heistä, eikä edes siitä lupaavimmasta päästä vaan otettiin mukaan vähän niin kuin joukon jatkona. Vuosien varrella "sattuneesta syystä" hänen otteitaan seurattiin, tarkkailtiin ja hymisteltiin että kyllä siitä vielä hyvä tulee. Vuosia kului, tahti ei muuttunut juurikaan. Puolelta ja toiselta vietiin saman ikäluokan flopanneita kavereita milloin Jyväskylään, milloin lappeen Rantaan. Tämä jäi.
Tuli sitten Shedden. Ja Shedden oli päättänyt näyttää kyntensä ja kouluttaa nuoria pelaajia omien roolituksiensa mukaiseksi. Jostain syystä, God only knows why, hänen lempilapsekseen sattui nousemaan tämä otsikossa mainittu henkilö. Shedden antoi peliaikaa, peluutti ylivoimalla, alivoimalla, pakkina ja lähes kaikilla muilla paikoilla paitsi maalivahtina. Luottamus antoi ao. henkilölle itseluottamusta, peliaika kasvoi ja tulosta syntyi. Yllättäen useaksi vuodeksi paikoilleen juuttunut kaveri näkikin uuden mahdollisuuden edessään, sen unelman joka kaikilla nuorilla kiekkoilijoilla on.
Tässä vaiheessa astuu sattuman oikut peliin. Sheddenin peluutustyyli miellytti IFKoon johtoa ja jo aiemmin mietittyä kuviota kotimaisen, nyttemmin mestaruudenkin saavuttaneen valmentajan tarvetta alettiin epäröidä. Olihan meillä uusi Amerikan Midas. Kotimainen valmentaja katsoi pian suullisen herrasmiessopimuksen rauenneen ja jatkoi aiemmassa seurassaan. Ja IFK oletti saavansa pitää Amerikan Midaksensa. Vaan toisin kävi. Joukkueeseen ei hankittu niitä, joita aidan vihreämmällä puolella tunnuttiin hankkivan. Ja veivät vielä veskarinkin. Alkoi Amerikan Midasta vituttaa ja näkeehän sen sokeakin otsaluullaan että naapurilla on massia. Eikun sinne.
Palaamme otsikon henkilöön. Hän luottaa sokeasti uuteen idoliinsa, kokeneeseen NHL-peluriin ja rämäpäiseen koutsiinsa. Koutsi sanoo, että mihin ikinä menen, sinä tulet mukana. Ja tavoite on NHL. Tähän väliin vaan pitää hoitaa meriitit kuntoon, eli Suomen Mestaruus, ja rahallahan niitä saa. Siispä Narreihin. Tässä kohdassa alkaa pikku pojan punainen sydän väpättää ja homma alkaa arveluttaa, mutku minä... mutku IFK... Ja paskat, money talks, sanoo mukava valkku, vakavasti, eikun mukaan ja matkaan. Nikotellen ja kyyneliä nieleskellen toteaa poju, että kai se nyt sitten on niin tehtävä. Ja hullu kirjoittaa paperiin nimensä vaikkei itse halua. Ja maksaa siitä loppuikänsä.
Katsos, Noose. Ei noin vain voi tehdä. Ei voi eikä saa.