Suomi tarvitsee ehdottomasti lisää rakenteellisia uudistuksia globalisaation takia. Silti on ihan aiheellista kysyä myös, että kuinka pitkälle globalisaation perässä on syytä juosta.
Ehkä aiheellista kysyä mutta vastaus on surullisen yksiselitteinen; joko juokset globalisaation mukana omia vahvuuksia korostaen tai vaivut sulkeutuneeksi saarekkeeksi (P-Korea taitaa olla ainoa hyvä esimerkki nykyään, Venezuela ehkä myös).
Änkyröijien vastustusta on kuvailtu mm. luuserien kapinaksi, mutta luusereita tuntuu olevan ihan liikaa, jotta voitaisiin puhua jotenkin toimivasta ja vakautta luovasta järjestelmästä. Oireina Euroopassa ja Yhdysvalloissa esimerkiksi äärinationalistien ja populistien suosion räjähtäminen sekä viimeisimpänä brexit.
Sulla menee nyt askeleet vähän sekaisin, globalisaatio on eri asia kuin maahanmuutto. Euroopan populistien/äärinationalistien suurin ongelma on maahanmuutto, ei globalisaatio. Eikä globalisaatio tarkoita maahanmuuttoa vaikka ne aika usein saman varjon alle tungetaan, yleensä poliittisista syistä, on helppo tunkea maahanmuuton vastustajat änkyröiksi ja luusereiksi globalisaation varjolla, Tätä tapahtuu usein myös Suomessa.
Naurattaa kyllä suuren osan ajatus täällä kun sunnuntailiksan poistamisella saataisiin joku "Intersport" ja "Glitter" ehkä palkkaamaan sunnuntaina joku töihin ja ovet näin auki.
Ei kannattaisi naureskella, tuo on ihan kylmää todellisuutta.
Isoille yrityksillehen nuo SU poistot olisi suunnaattu eikä millekään pienelle liikkeelle jolle suotaisiin mahdollisuus pitää ovi auki.
Huoh. Su-lisät ovat nimenomaan pienempien yritysten ongelma, isoilla yrityksillä muuttuvien palkkakulujen merkitys pienenee noin keskimääräisesti.
Tai tehdään sopimus, joka ei mahdollista kieltäytymistä yksittäisistä työvuorosta vuorokauden ajan tai viikonpäivän perusteella. Työntekijöiden epätoivoinen roikkuminen menneisyyden maailmassa on suurin este työttömyyden vähentämiselle.
Tuollaista sopimusta ei tulla näkemään pitkään aikaan ainakaan yksityisellä sektorilla, kyllä su-vuorot pitää perustua aina vapaaseen tahtoon ja ns. markkinalähtöiseen hinnoitteluun. Osmolla on tästä hyvä esimerkki blogissaan, kärjistetysti tarjotaan su-vuoroja alkaen esim. 10% lisästä lähtien huutokaupalla ja antaa työntekijöiden määritellä lisien taso.
Millä tavoin muuten tapahtuu tämä kaikesta "laissa sopiminen" ja ketkä ovat sopimusosapuolet? Millä tavalla tässä toteutuvat (olettaen, että Suomi kuitenkin jatkaa ILO:n jäsenenä) kolmikantaisuuden ja yhteistoiminnan ILO-periaatteet? Säädettäisiinkö joka alan palkkaus laissa, kun "kaikki sovitaan laissa"?
Tapahtuu työsopimuksessa, lain määrittelemissä puitteissa, osapuolena työntekijä ja työnantaja.
Hassua että puhut kolmikannasta jonain ILO-periaatteena kun esim. missään muussa Pohjoismaassa, Virossa ja Saksassa ei edes tunneta käsitettä kolmikanta joka on puhtaasti kotikutoinen viritelmä?
Laissa riittää minimipalkan, työsuojelun, työterveyshuollon, minimilomien yms. määrittely, muut voi jättää paikalliselle tasolle.
Joku viisas mies joskus ehdotti, että työehtosopimuksien palkkauskysymykset hoidettaisiin niin simppelisti, että jos työttömiä on alle x% niin palkkaa nostetaan ja jos työttömiä on yli y% niin sitä lasketaan, kunnes kysyntä ja tarjonta kohtaisivat.
Joku viisas mies voisi takoa kalloon kaikille ay-liikkeen edustajille että jos työttömyys ylittää esim. 7% niin yleiskorotuksia ei tule. Mutta eipä nuo ay-liikkeet koskaan työttömiä ole ajatelleet.
Yhdessäkään Pohjoismaassa ei ole lailla säädettyä minimipalkkaa, vaan ovat aina parttien välinen neuvottelutulos. Sama käytäntö on ainakin Itävallassa, jossa työmarkkinajärjestelmä on Arbeitskammereineen vielä vähän kompleksisempi.
Eli sinulle kelpaa siis Pohjoismainen malli ilman yleissitovuuksia yms? Vai kaivatko rusinat pullasta?
