Mitä vitun iloa on näillä keskusjärjestöjen neuvotteluilla. On ihan hemmetin surullista, että AY väellä on niin iso valta koko maan hyvinvoinnin kannalta. Siis tulevaisuuden hyvinvoinnin. Mikään Suomessa ei korjaannu änkyröimällä joten ehdotan aivan totaalisen radikaaleja lain muutoksia.
Miksi muuten jonkun pitää saada määritellä miten paljon jollekin pitää maksaa tai miten paljon sen pitää tehdä töitä tms. Eikös jokainen ole vapaa valitsemaan tekeekö vai ei tee. Toisaalta pitää maksajallakin olla mahdollisuus valita näkeekö saavansa maksulleen vastinetta. Takaan ja vannon, että mikäli maksaja saa maksulleen hyvän vastineen, eli hyvän työntekijän niin sille maksetaan valittamatta enemmän kuin pyytää. On aivan sairasta että ammattilaiselle ei voi maksaa maksajan tahdon mukaan siksi että Lauri Lapamadon pitää saada samanverran liksaa ja etuja.
Niin ja sekin on täysin selittämätöntä, että silloin kun meni hyvin niin sillä verukkeella etuisuuksia parennettiin lakkoilemalla. Kun menee huonosti, niin se ei käykkään perusteeksi heikentää etuisuuksia niinkuin nyt parempi aines saattaisi ymmärtää. Että kaikki pitäisi mennä paremmin yksityisellä tasolla, meneepä sitten kansakunnalla paremmin tai huonommin...? Häh?
Samalla viikolla olen lukenut höpölehdistä kun pintaliitäjät, säälittävät vetelykset, kertovat loikkineensa laskujen yli ja äitien maksaneen ulosmittausvelkoja. Suomella ei vaan ole sellaista äitiä.
Tää on niinkuin lätkäjoukkue, ei siinäkään pääse kaikki ykköskenttään. Ne ketkä ovat riittävän hyviä, pääsevät. Valitettavaa, mutta totta, kaikista ei ole kaikkeen ja osasta ei mihinkään.
Tajusiko varmasti kaikki että vituttaa nämä AY-änkyrät.