Tällaisia keskustelupalstoja lukiessa ja baaritiskien kiekkoasiantuntijoita kuunnellessa tulee siihen tulokseen, että Suomi on AINA (käytetään samaa yleistystä kuin moni muukin) kaatunut maalivahtipeliin. Yleensä molarivalinnat on tehty alunperinkin väärin ja sitten viimeistään niitä peluutetaan väärin. Se on aika hämmentävä seikka.
Ihan sama onko maalivahdin nimi Markkanen, Sulander, Toskala, Kiprusoff, Myllys, Hurme tai mikä tahansa, niin Suomen hävitessä tietyt sormet osoittavat aina sinne maalivahtiin. Sitten ihmetellään miksi mv-A pelasi ja mv-B ei ja ennen kaikkea miksei mv-C päässyt edes joukkueeseen. Seuraavana vuonna C sitten pelaa ja "mokaa Suomen mahkut" ja taas ihmetellään miksei joku muu pelannut.
Toisin sanoen Suomen paras maalivahti on aina se, joka ei pelaa. Edelleenkään molarien nimillä ei ole väliä.
Mun mielestäni se on katsojalta ja kommentoijalta asiantuntematonta paskaa. Tai itse asiassa sillä ei luultavasti ole alunperinkään edes yhtään mitään tekemistä jääkiekkoilun tai urheilun kanssa, vaan pelkästään ihmisyyden.
Se on juuri sitä, kun ihmisen täytyy saada pettymykselleen purkautumisen kohde, syntipukki, joku jota osoittaa sillä sormella tappiosta. "Ylivoimapelin tehottomuus" tai "maalintekotaidottomuus" ovat ihan liian abstrakteja asioita, ne eivät käy syntipukeiksi. Läpiajoja tai muita ns. varmoja maalipaikkoja hukanneita pelaajia on yleensä liian monta eikä sellainenkaan syyttely onnistu - paitsi tietysti silloin jos jotakuta pari namupaikkaa tuhrinutta pelaajaa kohtaan on olemassa jo valmiit antipatiat. Puolustuspäässäkin voidaan antaa harhasyöttöjä tai tehdä pahojakin merkkausvirheitä, mutta niitäkin sattuu usein ja monta kertaa niissä on vaikea nähdä, oliko se sittenkään tämä kaveri joka jätti omansa pitämättä vai syöksyikö tuo toinen turhaan maalin taakse kiekon perään tms. Taas on ihan liian hankala löytää sitä yksilöityä rikollista.
Mutta maalivahti... sen tehtävähän on torjua ne laukaukset. Jos ei torju, niin maalihan siitä tulee. SEN kyllä näkee jokainen. Siinä on helposti ymmärrettävä ja ennen kaikkea yksilöity kohde, jota syyttää. Se päästi kaksi maalia, se torjui paljon vähemmän kuin toinen, sen vähät torjunnatkin oli vielä ihan huonoja torjuntoja. Jos se toinen vastustajan maali ei olisi mennyt, niin me oltaisiin voitettu. Ja sen maalivahdin taaksehan se meni. Sen takia hävittiin.
Eilisessä pelissä on kärjistetysti sanottuna ihan sama vaikka Markkanen ei olisi torjunut yhtä ainutta kertaa koko pelissä ja vaikka molemmat selän taakse menneet maalit olisi liu'utettu Venäjän siniviivalta määriksinä juuri ja juuri maaliviivan yli Markkasen längistä sisään. Suomen olisi SILTI pitänyt tuolla hallinnalla ja noilla luoduilla maalipaikoilla tehdä itse ne vähintään kolme maalia ja voittaa peli. (Joo, no varmaan ihan noin ekstriimissä esimerkkitapauksessa maalivahtia voisi kuitenkin syyttää.)
"Suomi teki vastustajan maalivahdista sankarin", on usein toisteltu fraasi. Yhtä totuudenmukainen mutta liian harvoin kuultu fraasi on, että "Suomi teki omasta maalivahdistaan antisankarin".
Nyt jääkiekosta suunnilleen pelkät maalit ja tappelut näkevät ja ymmärtävät asiantuntijat huutavat suu vaahdossa Markkasen pilanneen Suomen mahdollisuudet. Mutta jos Suomi olisi tehnyt yhden maalin lisää ja voittanut pelin 3-2, niin kukaan -- ei KUKAAN -- mainitsisi Markkasta kuin korkeintaan jossakin sivulauseessa.
Mutta toivottavasti helpottaa ja lievittää pettymystä kuitenkin, kun on joku, johon kohdistaa syytökset.
