Kiina kyllä on melkoisen mielenkiintoinen maa sinällään monessakin mielessä. Joillakin kylmimmillä vuoristoalueilla tai kuumimmilla autiomaa-alueilla ei elä juuri lainkaan ihmisiä ja joillakin alueilla taas asukkaita on kuin meren hiekkaa. Sichuanissa ja Huang Hellä eli Keltaisenjoen alueilla elää vähintään neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin Ranskassa yhteensä ja alue on suurin piirtein yhtä suuri kuin koko Ranska pinta-alaltaan...
Ruokatuotannon saralla Kiinan tilanne on luonnollisesti heikoin pohjoisalueilla missä saadaan vain yksi sato ja joka silloin tällöin voidaan jopa menettää kuivuuden tai oikein harvoin ja satunnaisesti myös talvimyrskyjen aiheuttaman kylmyyden takia. Eteläalueilla maataloussatoja riittää helposti pari-kolme, neljäkin ja jopa oikein tuotteliailla satokausilla enemmän kuin viisikin satoa. Eli eteläalueiden ruokatuotanto on yleensä hyvä. Kiinalla onkin vielä paljon politiikassaan aikaa päästä omaan tavoitteeseensa. Eli samaan tasoon kuin länsimailla. Toki ei välttämättä sittenkään 100-vuotisjuhliin mennessä vuonna 2049, mutta melkein satavarmasti vuoteen 2097 mennessä. Ja siihen mennessä Kiinasta voi hyvinkin tulla maailman merkittävimpiä öljymaita ja mineraalien tuottajamaita. Ellei merkittävinkin. Tosin kaikista valtavista ponnisteluista huolimatta suurin osa öljyrikkauksista ovat vaikeasti hyödynnettäviä ja mineraalivaroista suurin osa on Tiibetissä tai muilla kiinalaisten ongelma-alueilla. Ihmisten suhteen ei, mutta yleisten luonnonolojen johdosta kyllä.
Shenzenin, Macaon ja Hong Kongin alueetkin ovat tuottaneet sinällään hallinnon omalaatuisesta suhtautumisesta huolimatta Kiinalle paljon hyvääkin. Ja onhan maahan ehtinyt viimeisen 26 vuoden aikana tulla paljon muitakin pienempiä talousalueita kuin vain nuo kolme merkittävyydessä. Kiinalla on ollut ongelmia hyvää tarkoittavan, mutta myös ongelmaksi koituneen yhden tai korkeintaan kahden lapsen politiikan takia. Tuosta luovuttiin muistaakseni vasta aivan viime vuosina.
2012 taidettiin julistaa kyseinen laki historiaan, mutta Kiinassa on Intian tapaan valtava aikaväli yleisten asioiden siirtymisessä ja sen siirtymisessä etenkin konkreettisesti ihmisten arkielämään. Intiassakin on ollut muun muassa kastilaitos käytännössä täysin olematon vuodesta 1947 tekotaustana maan pääkaupungista Delhistä lähtien levittäytyen tuolloin muihinkin suuriin kaupunkeihin ja niistä sitten pienempiin, mutta kaikkein syrjäisimmillä ja köyhimmillä alueilla edelleen kunkin kastin asemat kastilaitosten perinteiden mukaan on melko yleistä jopa tekotaustanakin.
Tavallinen perusköyhäkin Intian alue on juuri ja juuri oikeastaan alkanut hylätä kastilaitoksen ja alimman keskiluokan tai rikkaimman pienituloisten alueilla Intiassa vasta viimeiset 25-26 vuotta ovat olleet parempia kastilaitosten torjunnassa ja sen aiheuttaman syrjinnän kitkemisessä. Eli edes hieman lähempänä länsimaista normaalia elämäntapaa.
Kiinassa lääkäreitä oli jo 30 vuotta sitten ainakin miljoona kappaletta ja vuonna 1989 1,3 miljoonaa kappaletta. Nykyisin on reilusti enemmänkin. Kiinalla ja Intialla tosiaan on ollut tuo väestön lukumäärä melkoinen valttikortti kautta historian.
Vuonna 1800 näin esimerkiksi suomalaisia oli miljoona kappaletta hädin tuskin ja vertailun vuoksi kiinalaisia oli jo ainakin tuolloin 400 miljoonaa ja intialaisia 100 miljoonaa nykypäivän todennäköisimpien arvioiden mukaan. Aikanaan suurin luku Intian väkiluku oli tuolloin jossakin lukemassani kirjassa 400 miljoonaa, mutta se lukumäärä osoittautui virheelliseksi. Ja vuonna 1800 koko maapallon ihmiskunta korkeintaan juuri ja juuri käsitti miljardi ihmistä.
Varmuudella Intian väkiluku ohitti 400 miljoonaa jossakin välissä 1920-lukua tai 1930-lukua sillä vuonna 1967 Intiassa oli jo 500 miljoonaa ihmistä siinä missä Kiinassa samaan päästiin jo vuonna 1934. Ja Kiinassa osin ennen pitkää koko sittemmin kumottuun yhden lapsen politiikkaan johti se seikka, että 1949 Suuren Ruorimiehen aloittaessa johtajuutensa Kiinassa oli jo 542 miljoonaa asukasta ja vuonna 1969 807 miljoonaa ihmistä.
Sittemmin yhden lapsen politiikan alettua purra syntyi vuosina 1982-1989 Kiinaan käytännössä oma meikäläisten niin sanottu pullamössösukupolvi kuten myös erittäinkin kiusallinen poikalasten ylijäämäkerho ensimmäisen ison ikäluokan polven osalta. Miljardi ihmistä Kiinassa on ollut milloin tahansa vuosien 1982-1989 jälkeiseltä ajalta lähtien vähintään vaikkakin muistaakseni Kiinassa vuonna 1989 oli ihmisiä jo 1,050 miljardia kappaletta ja Intiassa oli vuonna 1989 noin 778 miljoonaa asukasta. Ja Intiasta tuli miljardin ihmisen maa vuonna 1999 ja nykyään siellä on ihmisiä 1,2-1,3 miljardia ja Kiinassa on vajaat 1,4 miljardia tai noin 1,376 miljardia ihmistä nykyään.
Eli väkilukua riittää kerrakseen. Saa vain nähdä, että millaisia ongelmia Kiina pystyy selvittämään viime aikaisten pienten talousvaikeuksiensa osalta.
