Kielimiehiä, eli tongue mans?

[scholl]

OT:Oppiiko tuollaisessa enää yhtään mitään vai tuleeko päntättyä huomatakseen että metsään meni?

Miksei oppisi. Siis en tarkoita, että montaa kieltä aloittaa samanaikaisesti (parhaimmillaan olen aloittanut kaksi), vaan kehittää edelleen kielitaitoaan niissä kielissä, mitkä on aloittanut jo peruskoulussa ja sitten ottaa jonkun uuden kielen. Metsään menee se, jos jonkun kielen jättää hunningolle ja panostaa muihin. Epäilysi on vähän sama kuin jättäisit vaikka laskentatoimen pois sen takia, että markkinointi samaan aikaan veisi laskentatoimen metsään. Ihminen on jännä olento. Se pystyy oppimaan enemmänkin asioita kuin yhden.

EDIT: Antaisin vielä lisävinkkinä sen, että kielet ovat vain välineitä ja ne ovat suhteellisen helppo oppia, jos halua on. Joskus joku professori antoi luennolla vinkiksi sen, ettei sen oppimisen tarkoitus ole olla mukavaa. Perse penkkiin ja kielioppi päntätään niin sen jälkeen ei puhuta päin helvettiä. Jos istut ja opiskelet niin silloin opit sitä. On se sitten yksi tai monta kieltä kerralla

 

[Lawless]

Suomi menee äidinkielenä ihan kohtalaisesti, tosin mikään taitava kielenkäyttäjä en ole. M:n kirjoitin äidinkielestä.

Englanti on kirjallisena vahva, suullisena hyvä, E:n kirjoitin (otti kyllä päähän, ettei L:ää irronnut). Selvästi vahvin vieras kieli, tosin onhan sitä jo 3. luokalta asti tullut luettua.

Ruotsi menee helppona kielenä melko hyvin, tosin kärsii selvästi harjoituksen puutteesta. L:n kirjoitin B-ruotsista. Tosin ruotsin kielessäkin välillä vaikea muistaa eri sanojen sukua. Myös yllättävänkin helppoja sanoja joskus unohtuu puhuessa.

Saksa vasta harjoituksen puuttesta kärsiikin, kieli on lievästi sanottuna ruosteessa. E tuli Saksastakin kirjoitettua. Hieman on hakusessa, mitkä sanat vaativat maskuliinisen, neutrin tai feminiinisen artikkelin.

Tosin noilla tuloksilla, mitä YO-kirjoituksista aikanaan tuli, ei taida olla paljonkaan väliä. Kaiken kaikkiaan vieraan kielen ymmärtäminen on helpompaa kuin sen tuottaminen. Ja luetun ymmärtäminen puolestaan selvästi kuullun ymmärtämistä helpompaa.

Joskus joku professori antoi luennolla vinkiksi sen, ettei sen oppimisen tarkoitus ole olla mukavaa.

Jaa, vai niin. Meillä ainakin saksan opettaja otti heti ensimmäisellä tunnilla iskulauseeksi "Deutsch macht Spaß!" :)

 

[fedorov]

Suomi: Äidinkieli.
Englanti: Lähes native kirjoitettuna, puhuttuna ei niin hyvä mutta ilman aksenttia.
Ruotsi: Pakollinen oppimäärä.
Italia: Muutamia opintoviikkoja.
Muut kielet: Puhun sujuvasti puoli tuntia, sitten väsyy kädet.

 

[scholl]

Jaa, vai niin. Meillä ainakin saksan opettaja otti heti ensimmäisellä tunnilla iskulauseeksi "Deutsch macht Spaß!" :)

Totta :)

Mutta yleensä aina joku kysyy sitä, että onko sillä väliä, oppiiko vaikean kieliopin vai ei. Siis se, ettei puhu päin helvettiä on tärkeämpää kuin se, että on hauskaa.

Hyvä silti, että niitä kieliä opetellaan ja opitaan. Suomessa tilanne on kuitenkin suhteellisen hyvä, jos vertaa vaikka aasialaisiin, jotka opettelevat englantia sanakirjan avulla tai Etelä-Euroopan maihin, jossa valtaosa nuorisosta ei puhu mitään vierasta kieltä.

 

[Ted Raikas]

Olen hyvä kielen kanssa. Ei ole ainakaan valitettu.

 

[Bast]

Jaaha, tänne siis tullaan leuhkimaan kielitaidolla :)

Kotimaisen lisäksi ruotsi on sen verran hyvin hanskassa, että sen kanssa tulee tehtyä töitäkin.
Englanti on erinomaisesti hallussa ja sitä käytän myös työssä.
Saksalla pystyn ilmaisemaan itseäni auttavasti ja teeskentelemään sujuvaa small talkia heittelemällä sopiviin kohtiin "ja ja aber natürlicht".
Latinaa tuli opiskeltua 7 vuotta tahtiin 1-2 tuntia per koulupäivä eli ns. pitkästä latinasta on M.
Sen myötä italiaa ja espanjaa ymmärrän suhteellisen hyvin, mutta puhuminen on aika köykäistä.
Ranskaa ei edes kiinnosta osata. Venäjästä ja kreikasta osaan kirjaimiston eli erotan ravintolan kemikaliokaupasta ja tunnistan kartasta paikannimet jne.

 

[Bone]

Englanti on se vahvin ulkomaisista kielistä. Ymmärrän sitä hyvin ja sanoja on mielessä sen verran että pärjää. Toki jos aloitetaan puhumaan monimutkaisia lauseita, niin sitten saatan pudota pois. Murteella puhujat ovat pahimpia. Joudun työn puolesta olemaan välillä yhteydessä ulkomaille tai ainakin englantia puhuviin ihmisiin. Silloin tulee käytettyä ja kyllä sitä aina sopivia sanoja löytää. Parina viime vuonna ulkomaanreissulla käydessä olen pärjännyt koko matkan ajan.

¡ Oye! Hablo español un poco, pero no bueno. Estudio el lunes dos horas desde septiembre. Me gusta estudio más, no estiendo mucho español todavía.
(kohta tulee Snakster kertomaan virheistä tekstissä...)

Espanjaa olen jonkun aikaa opiskellut ja perussanasto on tullut tutuksi. Ryhmä, jossa käyn on aktiivista ja on siellä kyllä silmänruokaakin. Ei ehkä vielä KSP-ketjuun, mutta lähellä ollaan. Olin miettinyt pitkään että opiskelisin jotain kieltä lisää, mutta en saanut aikaiseksi. Viime vuoden reissu Espanjaan antoi sen lopullisen sykäyksen. Katsotaan nyt kuinka pitkään vielä jaksaa. Tällä oppimäärällä tulee toimeen varmasti ulkomaan reissulla.

Ruotsi on unohtunut lähes kokonaan, käytön puutteen takia. Vielä jotain lauseita osaa käyttää ja sanat ovat jääneet kohtuullisesti mieleen. Sama saksan kanssa, mutta saksalla en enää pärjää.
Pitää opetella vielä klassisin saksalainen small talkin aloituslause:"Montako juutalaista sinun isoisäsi MURHASI toisessa maailmansodassa...?"

Rouvan mielestä minä olen parempi kielen kanssa meidän perheessä.

 

[Snakster]

Äidinkieleni suomen lisäksi puhun (ja kirjoitankin) seuraavia kieliä:

Espanjaa tulee puhuttua päivin öin ja väittäisin hallitsevani sen melko hyvin. Olen myös asunut espanjankielisissä maassa. Kirjoitan kohtalaisesti ja luen kaunokirjallisuutta melko vaivattomasti. Tieteellisen tekstin kanssa on hitaampaa, mutta hyvin sekin sujuu.

Englantia puhun jotakuinkin keskiverrosti. Pärjään hyvin ja esimerkiksi englanninkielinen tenttikirjallisuus sujuu mallikkaasti. Puhuminen saattaa tietysti takuta joskus, jos on pitkiä taukoja.

Ruotsia ymmärrän jonkin verran, mutta siinäpä se.

 

[seeyou@jäähalli]

Itse olen kuvitellut puhuvani ja ymmärtäväni erittäin hyvin englantia, mutta enpä tajunnut kuinka paljon nämä alueelliset murteet voivat vaihdella:

Perus-englanti: puhe-ymmärrys erinomainen
Amerikan englanti: ymmärrys erinomainen
Brittienglanti: ymmärrys varsin hyvä

Mitä on perusenglanti, jos se ei ei ole amerikan- tai brittienglantia?

Minä osaan seuraavia kieliä:

Tulisin toimeen pysyvästi maassa, jossa kukaan ei osaa muuta kieltä:
- suomi
- englanti
- ruotsi
- saksa

Pärjään turistina paikallisella kielellä:
- ranska

En pärjää turistina paikallisella kielellä, mutta yritän:
- viro
- norja

Osaan muutaman fraasin:
- espanja

Osaan hävyttömyyksiä/laskea kymmeneen:
- venäjä
- puola
- japani

 

[Mats Bedö]

OT:Oppiiko tuollaisessa enää yhtään mitään vai tuleeko päntättyä huomatakseen että metsään meni? Ok ok...hyvä jos sulta onnistuu, kuulostaa vaan aika sanoisinko turhalta haalimiselta.

Taa onkin mielenkiintoinen aihe. Meinaan itse en oppinut koulussa juuri mitaan kielta kovinkaan hyvin. Eipa voinut kehuskella kielien osaamisella, kun lukiosta paasi. "Sita normaalia tonkko-englantia ja -ruotsia".

Koulujen jalkeen lahdin kuitenkin maailmalle, ensin Hollantiin ja sitten intin jalkeen Australiaan ja siita se lahti. Toki kansainvalinen duuni (jota on tullut tehtya 90% koko duunikokemuksesta) auttoi myos.

Belgiassa opin ranskan ja paransin hollantia seka opin espanjan alkeet. Myos ruotsi vahvistui huimasti kun swedujen kanssa olin duunissa. Vuodesta 1999 englanti on ollut paasiallinen kotikieli ja nykyaan ei muuta juuri puhutakaan. Ja sen tietysti nakee taalla suomalaisten keskuudessa, jossa meikalainen ei voi suomen kielella rehvastella...

ELI: koulussa ei tallanen keskiverto-palikka kielia opi. Ne pitaa oppia tekemisen ja puhumisen kautta, "kadulla". Onko vika koululaitoksessa vai oppilaassa, siihen en ota kantaa.

 

[scholl]

Taa onkin mielenkiintoinen aihe. Meinaan itse en oppinut koulussa juuri mitaan kielta kovinkaan hyvin. Eipa voinut kehuskella kielien osaamisella, kun lukiosta paasi. "Sita normaalia tonkko-englantia ja -ruotsia".

Niin itse en puhunut lukioaikaisista opinnoista. Siellä ei opi todellakaan mitään, vaan sen jälkeisiä opintoja, joita on suoritettu max laajaan sivuaineeseen saakka jossakin kielessä ja muissakin kielissä voin sanoa opetuksen laadun olleen vähintäänkin hyvällä tasolla.

Suomalainen kieltenopetus ei ole parhaimmillaan peruskoulussa tai lukiossa. Niissä ei paljon mitään opi. Ei vaadita mitään, luokilla on liian heikkotasoista porukkaa ja opettajia kiinnostavat enemmän muumit ja Svenska Teatern kuin kielioppi tai terminologia.

Mutta tosiaan puolustan siitäkin huolimatta Suomessa saatavillaolevaa kielten opetusta. Sitä on oikeasti olemassa, kun osaa valita parhaat opettajat, eikä mennä sieltä missä aita on matalin (kuka antaa parhaiten pisteitä tai päästää helpoiten tenteistä läpi).

 

[ms.qvist]

ELI: koulussa ei tallanen keskiverto-palikka kielia opi. Ne pitaa oppia tekemisen ja puhumisen kautta, "kadulla". Onko vika koululaitoksessa vai oppilaassa, siihen en ota kantaa.

En tiedä kummassako lie vika, minun kohdalla ainakin ala-aste meni keskivertopalikkana päin mäntyä englannin suhteen, kokeista tuli viitosta ja kuutosta eikä mikään tuntunut uppoavan päähän. Siksi yläasteelle tuli lähdettyä vähän epävarmoin tuntemuksin mutta kuinka ollakaan meille sattui opettajaksi opettaja joka oli puhunut englantia (myös am.englantia) kadulla paljon eli ollut ulkomailla töissä ja painotti kaiken opiskelun ohessa puhumisen tärkeyttä ja valoi uskoa siihen, että me oppisimme käyttämään sitä kieltä pelkän teorianhallinnan sijaan ja jotenkin minä sitten vaan opin ja yläasteella surkeasta englannin puhujasta ja kirjoittajasta kehkeytyi kympin oppilas. Minun kohdalla opettajasta oli todella paljon kyse, ilman häntä - kiitokset hänelle sinne L:rantaan - en varmaan koskaan olisi oppinut englannista kolmasosaakaan ja ilman häntä en olisi oppinut uskomaan itseeni ja puhumaan ja käyttämään kieltä.

vlad.

 

[Dougie KillMore]

Niin itse en puhunut lukioaikaisista opinnoista. Siellä ei opi todellakaan mitään, vaan sen jälkeisiä opintoja, joita on suoritettu max laajaan sivuaineeseen saakka jossakin kielessä ja muissakin kielissä voin sanoa opetuksen laadun olleen vähintäänkin hyvällä tasolla.

Suomalainen kieltenopetus ei ole parhaimmillaan peruskoulussa tai lukiossa. Niissä ei paljon mitään opi. Ei vaadita mitään, luokilla on liian heikkotasoista porukkaa ja opettajia kiinnostavat enemmän muumit ja Svenska Teatern kuin kielioppi tai terminologia.

Olen hiukan eri mieltä, joskin tietysti on lukioita ja lukioita. Mutta läpikäytäviä kirjasarjoja ei ole miljoonia erilaisia ja väittäisin että jos ne ajatuksella käy läpi ja TEKEE NIITÄ HARJOITUKSIA eikä jätä väliin jos ei huvita, niin kolmessa/viidessä/seitsemässä vuodessa oppii yhtä sun toista. Väittäisin myös, että tuossa iässä pullonkaulana toimii paremminkin oppijan motivaatio tai siis paremminkin sen puute.

Mutta joo, eivät kaikki kirjasarjat ole missään mielessä täydellisiä ja varmasti niissä on tietyssä määrin tarkistamista just harjoituksien osalta. Näppituntuma (edelleen) on se, että puhumistreeniä pitäisi olla enemmän. En tosin ole tutustunut esim. nykyisiin enkunkirjoihin, mutta spekuleeraushan on aina hupia.

 

[Mats Bedö]

Tassa on vahan jokaisella fiksua tekstia. En kay kinaamaan mistaan naista, mutta kysyn silti:

Jos ja kun kirjasarja on hyva, niin mika on opettajan vastuu oppilaiden oppimisessa? Niin ammatillisesti kuin kannustajana.

Itse olin laiskahko koulunkayja. Tytot, rooki, koris ja kaverit oli ykkosina ennen arvosanoja ja oppimista. Mutta kylla oli opettajatkin hyvin harmaita ja saamattomia. Etten sanois nyt aikuisena, etta osa jopa ammattitaidottomia. Niin ylaasteella kuin lukiossakin. Kaikissa niissa neljassa koulussa, joissa olin.

Mielenkiintoinen keskustelun aihe. Kuuluisko omaan otsikkoon?

 

[JanJ]

Espanjaksi menee El País tason tekstin ymmärtäminen ja puhuminen ihan kohtalaisesti, vaikka subjunktiivi ja osittain tekstin tuottaminen onkin ruosteessa.

Itse olen opiskellut Este País-kirjojen parissa espanjani.

Äidinkieli siis suomi.
Sujuvasti menee englanti, jota työkielenä käytin muutaman vuoden.
Keskustelu onnistuu ruotsiksi, ja jonkinlainen mumina saksaksi.
Perusteet menee espanjasta ja portugalista.
Siinähän se. Enemmänkin tekisi mieli opiskella, mutta kun en jaksa tai ei ole aikaa tai olen humalassa.

 

[Viljuri]

scholl kirjoitti:

Siellä ei opi todellakaan mitään, vaan sen jälkeisiä opintoja, joita on suoritettu max laajaan sivuaineeseen saakka jossakin kielessä ja muissakin kielissä voin sanoa opetuksen laadun olleen vähintäänkin hyvällä tasolla.

Ainakaan en itse saanut hyvää kuvaa Yliopistossa aloitettavasta uudesta kielestä, joka tapauksessani oli ranska. Ylisuuri osanottajajoukko, opetuksen taso kyseenalainen ja naispuolinen opettaja päättää ensimmäisenä kertoa anekdootin siitä, että miten tyhmästi George Bush vanhempi(sic!) äänsi ranskaa julkisissa esiintymissään...

Tunsin suurta halua kertoa opettajalle, että ainakin noin yleisesti ottaen ranskalaiset kuullostavat vielä tyhmemmältä yrittäessään puhua englantia. Heillähän näyttää olevan suuri aversio puhua englantia, vaikka kysymys olisi työelämästä ja puolipakosta.

Sen sijaan tiedekunnan kautta järjestetyt ammattilliset kielimoduulit (siis kielikeskushan ne järjestää, mutta kuitenkin) olivat paikkansa pitäviä, sekä ruotsissa että englannissa.

 

[Jukan takahiukset]

Mitään kieltä en hallitse täydellisesti, en edes Suomea. On siinä niin vaikea kielioppi. Toimeen olen kuitenkin tähän asti tullut. Suomen lisäksi pystyn änkyttämään:

Englanniksi
Ruotsiksi
.
.
.
.
.
Saksaksi (ymmärrän paremmin kuin puhun)
Ranskaa (sama kuin ylempi)
Venäjän aakkoset opettelin viime syksynä... Доброе утро, vaan kaikille!!

 

[Lawless]

On totta, että kieliähän oppii kunnolla käyttämään vasta silloin, kun puheharjoitusta on tarpeeksi. Itselläni ainakin tuppaa olemaan niin, että vieraita kieliä puhuessa tulee aika usein mietittyä, että tulikohan se sanan suku sanottua oikein tai käytettyä oikeaa prepositiota, mikä on este kielitaidon kehittymiselle. Kielitaitoahan on siis nimenomaan se, että saa asiansa sanottua oikeassa tilanteessa. Pitäisi vain rohkeasti olla välittämättä pienistä virheistä. Harvahan täysin virheettömästi puhuu vieraita kieliä, tuskin kovin moni äidinkieltäänkään.

 

[Shayne]

"Kielimies" sai lempinimekseen eräs vanhempi herrasmies, joka liikkui aktiivisesti Jupperin ja Lasarin alueella taannoin. Herra kiersi päivittäin seudun paperinkeräyslaatikolta toiselle dyykkaamassa Anttilan kataloogeja sekä muita miestenlehtiä, löydöksiään laatikon kantta vasten kiivaasti selaten, kirjaimellisesti kieli poskelle tasaisenvarmasti lipoen.

 

[Prof. Puck]

Kielimiehiä tässä ollaan itsekin ja ainakin vaimo on ollut tyytyväinen...

Muistaako kukaan tarkemmin, mikä olikaan sanaston opeteltava määrä, jolla pärjää jo ihan kelvollisesti vieraalla kielellä? Normaalissa puhekielessä se ei muistaakseni ollut tuhattakaan sanaa ja jotta pystyy lukemaan esimerkiksi sanomalehteä, sanaston määrä oli muistaakseni alle 2000 sanan luokkaa. Jos siis nyt tästä päivästä alkaen päätät opetella kokonaan uuden kielen, niin vuoden päästä (opetteluvauhdilla 4 sanaa päivässä) omaat tarpeeksi laajan sanavaraston pystyäksesi tulemaan toimeen opiskelemasi kielen avulla.

Jatkiksen kouluikäisille, peruskoululaiset & lukiolaiset, haluan myös edelleenvälittää aikanaan saamani neuvon, että jos kieliä ei kertakaikkiaan jaksa muuten opiskella, niin opiskelkaa ainakin sanoja ja sanontoja. Itse olin kouluaikoina laiska kielten opiskelussa, mutta sanat jaksoin vanhemman ystäväni neuvosta kuitenkin opetella. Se avasi ja helpotti hurjasti kielten opiskelua sitten myöhemmin, kun kiinnostus niiden osaamiseen heräsi.

Olen huomannut, että monilla sinänsä sujuvasti englantia puhuvilla on loppujen lopuksi hyvin suppea variaatio sille, miten kieltä todellisuudessa osataan käyttää. Oman alan (työ & harrastus) termilogia, fraasit ja sanonnat tahtovat puskea läpi muuhunkin kielenkäyttöön, jossa ei sinänsä ole tietenkään mitään vikaa, mutta saattaa kuulostaa välillä aika hassulta. Tosin sama juttuhan se on suomen kielenkin kanssa. DI:n erottaa aika helposti esimerkiksi yhteiskuntatieteitä opiskelleesta tavasta käyttää kieltä jne...

Itse olen satsannut viimeiset vuodet englannin osaamisen syventämiseen. Tämä siksi, että haluan pystyä ilmaisemaan itseni laajasti ja 'syvällisesti' myös jollakin toisella (vieraalla) kielellä suomen lisäksi. Englanti on tällöin aika luonnollinen valinta. Valitettavasti se on minun kohdallani tarkoittanut (ajanpuutteen, motivaation ja laiskuuden) vuoksi sitä, että ruotsin ja saksan kielen taidot ovat samaa vauhtia rapistuneet. Lisäksi puhun muutamia aasialaisia kieliä sen verran, ettei minua huijata - ainakaan pahasti - taksikuskien, torimyyjien ym. toimesta 'kadulla' kyseisissä maissa liikkuessani. Harrastusteni ja muiden (sukulaisuus)suhteiden vuoksi saksan (uudelleen)opiskelu on käynyt mielessä aika ajoin.

Olen löytänyt hauskaksi tavaksi opetella vierasta kieltä (kauno)kirjallisuuden lukemisen vieraalla kielellä. Se rikastuttaa kykyä ilmaista itseään. Toki keskustelun tai jopa elokuvien/tv:n/netin kauttakin oppii paljon, mutta yleensä kieli näissä yhteyksissä on tietyllä tapaa 'köyhempää'. Itse opiskelusta sen verran, että yksittäiset sanat, lauseet/fraasit tai minulle uudet lauserakenteet - joita en entuudestaan tunne - poimin tektistä ja tarkistan sanakirjasta, jos tarve vaatii. Yleensä uutta sanaa ei enää tarvitse sanakirjasta asti tarkastaa, vaan sen merkityksen ymmärtää asiayhteydesta/lauseesta.

Tässäpä joitakin ajatuksia aiheeseen.

 

[Mats Bedö]

Harvahan täysin virheettömästi puhuu vieraita kieliä, tuskin kovin moni äidinkieltäänkään.

Nain Jenkeissa asuvana voin lohduttaa, etta harva puhuu edes aidinkieltaan virheettomasti tassakaan maassa. Notta sikali pikkuvirheista on turha valittaa.

Kuunnelkaapa esim Allen Iversonia (76ers) joskus kun jannu puhuu "englantia". Siita on kielioppi ja vahan kaikki muukin hyvin kaukana. Hirveeta skeidaa. Eli ei mitaan hapeamista, jos kieli ei meilla taivu taydellisesti ;-)

 

[Uusiksen kaveri]

Mitä tarkoittaa "prise de conscience"? En osaa ranskaa sanaakaan, mutta tää täytyis saada tietää.

 

[Mats Bedö]

Mitä tarkoittaa "prise de conscience"? En osaa ranskaa sanaakaan, mutta tää täytyis saada tietää.

Son "havahtumista ja heraamista johonkin asiaan".

 

[Carcki]

Ruotsi ja
Suomi ovat äidinkieliäni
Englanti sujuu erittäin hyvin
Puola hoituu suhteellisen hyvin
Saksaa puhun kännissä
Tshekkiä osasin joskus paremmin, nyt saatan ymmärtää mistä keskustellaan, ja tshekit ymmärtävät minua jotenkuten, mutta mikäli osaavat vaihtavat englantiin.

 

[Russian Rocket]

Kielimies, Klitorismän. Suomi,Englanti,Ruotsi,Saksa,Ranska,Espanja.