Ihan käsittämättömiä näkökantoja nämä, että liigassa pitäisi olla vain mukana olemisen ilosta. Ei mua ainakaan kiinnosta mikään muu kuin voittaminen. Jokaisella kaudella pitäisi olla edes etäisesti mahdollista jollain onnenkantamoisella pärjätä ja Blegsun saneeraussuunnitelmassa tämä ei ole mahdollista.
Täällä palstalla näyttäisi erottuvan kaksi erilaista koulukuntaa. On niitä, jotka kaipaavat yhteisöllisyyttä ja tunnelmaa - Sinistä päälle ja muiden fanien kanssa heitetään läppää ja kannustetaan joukkuetta, ei välttämättä väliä tuleeko voitto, vaikka kivaahan sekin olisi. Eli se klassinen faninurkkaus, joka saattaa tempaista yhteistuumin lakanaa esiin ja muuta vastaavaa. Vähän niinkuin se kuudes kenttäpelaaja, siksi kokee olevan tavallaan osa joukkuetta, ja vaatii siksi kunnioitusta omistajaportaan suunnalta. Vähemmistö, mutta kovaääninen sellainen. Heille nykyiset omistajat, jotka luottavat yhteisöllisyyden voimaan (jota peräänkuuluttivat koko espoolta) on ihan vaihtoehto... jos vaan konkalta vältyttäis.
Sitten on niitä, jotka haluaisivat nähdä Bluesin voimakkaana joukkueena, joka taistelisi aina voitosta ja ehkä jopa mestaruudesta. Päähuomio on enemmän peleissä ja pelaajissa, kuin omistajan arvoissa. Edustavat sitä isoa enemmistöä, jotka eivät saavu hallille osaksi yhteisöä, vaan kaipaavat jääkiekkomatsilta piristystä arkeen, jonka jakavat kaverien, perheen, tai bisneskumppanien kanssa - jännitystä ja viihdettä, ja rahoittavat ison osan toiminnasta. Itse edustan tätä osastoa, jolloin mulle on ykkösasia se, että joukkueen takana on taho, jolla on taloudelliset edellytykset pyörittää hommaa, ja mielellään panostaa siihen tarvittaessa niin paljon, että viihdearvo pysyy korkealla. Itselleni esimerkiksi Jussi on nykyomistajia (ja yhteisöllisyysomistajia) paljon mieluisampi vaihtoehto. Se tekee paljon omapäisemmin ratkaisuja, välillä haitallisempia - siirsi esimerkiksi fanikatsomoa, jolla loukkasi verisesti näitä "yhteisöllisyysfaneja", mutta välillä myös positiivisempia. Omapäinen taloudellisesti vahva omistaja, jolta löytyy itseltäkin voitontahtoa, voi helpommin ostaa ostaa kriittisillä hetkillä lisää vahvistuksia joukkueeseen, jolloin fanit voi siirtorajaan asti jännätä taustalla, josko joukkue olisi saamassa lisävahvistuksia - tai "omaa poikaa" takaisin. Tätä jännää oli Salonojan aikoihin paljon enemmän, kuin nykyomistajien aikana.
Kaikki kannattajat eivät saa haluamaansa, ja pahoin pelkään, että se olen minä joka joutuu hylkäämään tylsän, mutta "omilla jaloilla seisovan" joukkueen, koska näillä nykymeininkiä tukevilla tahoilla on parhaillaan kaikki avaimet käsissään - ainakin jos saneeraussuunnitelma menee läpi. Siksi kai itsekin runoilen tähän ketjuun näin tiuhaan omia haisevia mielipiteitäni.