Vertaus on ehkä vähän vakavempiin asioihin, mutta kaikki maailman koiruudethan tapahtuvat, koska osa porukasta ajattelee, että "ei kuulu meille". Jos seuran uskottavuuden ja toiminnan alasajo ei kuulu kannattajille, mikä sitten? Tietystä näkökulmasta - joka on melkein omani - hallilla edelleen innoissaan käyvät kannattajat ovat lampaita, jotka syövät kaiken paskan minkä seurajohto kehtaa heidän päälleen valuttaa.
Jos Bluesin kannattajayhteisö olisi vahva ja oikeasti merkityksellinen, se olisi Rauden ja kumppaneiden suorittaman #bluesinpuolesta-tempauksen omimisen (mikä hiton #pelastetaanblues?) jälkeen savustanut johdon ulos koloistaan selittämään, että mites tää nyt oikein meneekään. Sen sijaan ollaan oltu niin tohkeissaan hyvistä väleistä näihin toopeihin, ettei käytännössä olla otettu mitään kantaa mihinkään.
Kuin lampaat teuraalle. Se fiilis tosta mulle tulee, sori vaan.
En tiedä missä mielentilassa tämä on kirjoitettu, mutta todella mustavalkoista tekstiä. Ikäviä kärjistyksiä, jotka varmasti menevät osalla kirjoittajista todella syvälle tunteisiin. On jopa loukkaavaa puhua kannattajina lampaina. Nämä kannattajat ovat kuitenkin viime aikoina olleet joukkueella se ainoa osa seuraa, joka on vielä antanut jonkinlaista tukea. Kannattajat ovat olleet esimerkiksi täysin vapaaehtoisesti luomassa kokonaista ottelutapahtumaa. Nämä ihmiset ovat seisseet seuran tukena, käyneet jopa laulamassa koko 60 minuuttia liigajohtajan hallissa vaikka mahdollisuudet voittoon ovat olemattomat. Esimerkkejä voisi antaa lukuisia ja varmasti itsekin olet niistä tietoinen. Ilman kannattajia tunnelma otteluissa olisi kuollut - uskallan väitää, että koko seura olisi jo saattanut kuolla.
Tuo näkökulma, jonka muotoilit "syövät kaiken paskan minkä seurajohto kehtaa heidän päälleen valuttaa" on väärä. Ilmeisesti sinulle on jäänyt vääränlainen kuva kannattajien tuntemuksista. En ainakaan itse tiedä käytännössä ketään ihmistä kannattajien parista, joka olisi varsinaisesti Raution puolella. Kukaan kannattajista ei hyväksy sitä, mihin tilaan seura on ajettu. Osa syyttää Rautiota, osa muuta porukkaa omistusportaassa, osa Aholaa, osa Salonojaa. Syyllisiä on ioka tapauksessa joka puolella. Kukaan ei saa puhtaita papereita. Paskaa valuu joka päivä niskaan eikä siitä kukaan nauti.
Se minkä takia varsinaista protestia ei ole tullut, onkin sitten Blueskannattajien sisäinen kysymys. Tätäkin on mietitty. Henkilökohtaisesti koen, että jonkinlainen protesti alkaisi olemaan paikallaan. Ei niinkään elävän kuolleen omistusportaan suuntaan vaan ihan ottelutapahtuman laiminlyömiseen liittyen. Ottelutapahtuman suhteen on tietyllä tapaa luovutettu eikä yritetä mitään uutta. Hallin käytävät ovat kuolleet, musiikkitarjonta on todella paskaa, sisäätulo on surullisen laimea, väli-aikashowt olemattomia ja Restel vielä viimeisenä toimijana pitämässä hinnat pilvissä. Mielestäni se on anteeksiantamatonta, joka vahingoittaa myös konkreettisesti koko toimintaa. Tämä on kuitenkin vain minun henkilökohtainen mielipiteeni eikä protesteja ottelutapahtumaa kohtaan tulla varmasti näkemään ainakaan tällä kaudella.
Mitä tulee protesteihin koskien seurajohtoa ja omistusporrasta? Hankala homma. Hommat on totaalisen kuralla, mutta ketä tässä voi enää edes syyttää? Tai jos syyttää, niin edistääkö se mitään? Voidaan laittaa lakanat, jossa ilmoitetaan Rautiolle ja kumppaneille, että suksikaa helvettiin. Mutta kun todellisuus on hyvin pitkälti se, että he ovat jo valmiita lähtöön kunhan uudet pyörittäjät saadaan tilalle. Halutaanko Jussi Salonoja takaisin? Osa haluaa, osa ei. Tämä ei ole kuitenkaan kannattajien tehtävä tai päätettävissä kuka tulee ruoriin.
Protestit olisi pitänyt pystyä toteuttamaan jo aikoja sitten. Nyt on sen suhteen liian myöhäistä. Tässä tilanteessa protestointilla saadaan enemmän haittaa kun hyötyä aikaiseksi. Sen takia sitä ei kannata tehdä. Ei ainakaan tänään.
Itse kannattajana koen, että seison isompien arvojen takana kuin nykyinen seurajohto. Se on syy, minkä takia ylipäätänsä käyn hallilla. Omistajia tulee ja menee, toimihenkilöt vaihtuvat. Minulle seura on kuin perhe. Haluan seistä seurani tukena ja näyttää omalla panoksellani, että Espoossa on jotain minkä takia taistella. Haluan osoittaa, että vaikeista ajoista voidaan päästä yli, kun yhdessä mennään rintamana eteenpäin. Minulle tämä ei ole pelkkää viihdettä, minulle tämä on intohimo. Koen myös, että pelaajat ovat ansainneet tukensa. Meillä pelaa kapteenista lähtien sellaisia pelaajia, joiden kiekkoilijan arki on ollut yhtä helvettiä monessakin mielessä. En voisi ikipäivänä kuvitella kääntäväni selkää, kun tilanne on kaikista tuskaisin. Pelkästään se, että Jyrki Aho on pysynyt seuran ruorissa kaikesta huolimatta, pitäisi olla jokaiselle syy tulla hallille.
Joten lampaita tässä ei olla. Mielestäni se osoittaa suurta rohkeutta, että pystytään kaikesta huolimatta säilyttämään puheyhteys seurajohtoon vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Se on suurinta rohkeutta, että pystyy antamaan anteeksi ja suuntaamaan energiansa sinne missä niitä aidosti tarvitaan. Nyt tarvitaan koko espoolaiselta urheiluväeltä yhteen hiileen puhaltamista ja vision luomista siitä, miten Espoo Blues tullaan saamaan terveelle ja toimivalle pohjalle. Sormella osoittelu ei enää johda mihinkään, nyt on herättävä todellisuuteen. Nyt on käärittävä hihat ja ruvettava puhaltamaan isolla porukalla yhteen hiileen, jotta Espoo Bluesin tarina jatkuu myös tulevina vuosina.
Se on kuitekin sanottava, että sitten kun aika Rautiosta ja kumppaneista jättää, niin ikävä ei tule.