Oltaisiin taas ihan oikeasti pieni seura (mitä ollaan oltu koko ajan!) ja sitten kun Jääkiekkoliiton seuraava puheenjohtaja Kim Hirschovits palauttaa karsinnat Liigaan, taisteltaisiin mekin jo noususta takaisin. Oi että sitä fiilistä, kun palaisimme pelaamalla takaisin Liigaan viiden vuoden päästä!
Kiekkoromantikkona mulle tuo olisi se "paras" vaihtoehto jos oma seura päätyisi kriisiin. Olisihan se tavallaan kaunista ja jopa puhdistavaa ponnistaa alhaalta takaisin ylös, rakentaa seura imagoineen kannattajiensa näköiseksi ja vastaavaa. Vaikka urheilu huipputasolla on ammattimaista, ei mielestäni urheilussa ikinä ole liikaa sitä tiettyä "spirittiä". En tiedä miten tuon järkevästi ilmaisisi, mutta eihän tämä kannattajana oleminen ole mitään järkevää puuhaa muutenkaan. Menetetään nyt yöunia, tuhlataan ihmiselämän aikana varmaan kämpän verran rahaa, kulutetaan käsittämätön määrä tunteja ja vastaavaa vain tuon yhden asian takia.
Karu fakta kuitenkin on se, että nykytilanteessa trendi on kovasti poispäin pelaamalla nousemisesta. Sport nostettiin muista syistä, KooKoo kävi läpi auditoinnin mestaruudesta huolimatta ja joukkuemäärää ei voida loputtomiin kasvattaa. Putoaminen taas on käytännössä hankalaa lisenssijärjestelmän takia, kasvava tasoero sarjojen välillä ei ainakaan tue alempaa ponnistamista ja Mestiksen näivettyessä tulorahoitus hankaloituu jatkuvasti. Inhorealistinen puoli mussa sitten vielä muistuttaisi siitä, että etelässä on helvetin haastava pyörittää lätkäporukkaa alemmilla sarjatasoilla. Kilpailu ajankäytöstä on kuitenkin niin kovaa kuin tässä maassa vain voi olla ja kun kustannukset (jäämaksut, jne.) ovat korkemmat kuin monessa muussa lajissa, niin yhtälö on haastava. Ihan sattumalta ei käytännössä jokainen Mestistä tahkonnut joukkue Uusimaan alueelta ole ollut suurien haasteidan parissa.
Espoolaisen jääkiekon kannalta olisi suuri riski lähteä ponnistamaan alhaalta ylöspäin. Tuossa on niin monta muuttujaa ja kysymysmerkkiä, että ainakin mua pelottaisi oman joukkueen kanssa lähteä tuohon suohon. Noista valtaosa kun ei ole edes omissa käsissä, niin edes loistava suorittaminen ja uskomaton taso tekemisessä ei välttämättä riitä palauttamaan seuraa Liigaan.
Jos oikein olen viestejäsi tulkinnut ja nyt niitä muistellut, niin taidamme olla samoilla linjoilla Salonojan roolista nykyistä Bluesia miettiessä. Paljon menee hänen piikkiinsä hänen uhrauksista ja muiden perseilyistä huolimatta. Jos Blues olisi rakennettu terveemmälle pohjalle, ei vuonna 2015 tällaisia asioita edes mietittäisi. Mutta tämä on siinä mielessä jossittelua, että menneestä voi vain oppia, sitä ei voi muuttaa. Nykytilanne ei voida muuttaa, joten se ei ole ongelma: se on olosuhde. Näissä olosuhteissa taas pitäisi pystyä toimimaan siten, että tulevaisuus olisi valoisampi. Itse olen hyvinkin kriittinen sen suhteen, että ponnistaminen alhaalta toisi valoa. Hyväksyn kuitenkin poikkeavan näkemyksen ja mun sisäinen kiekkoromantikko jopa jaksaa uskoa tuohon samaan.
Henkilökohtaisesti mulla ei ole merkittäviä tunnesiteitä ole Bluesiin. Tältä pohjalta melkein näkisin asian niin, että pääsarjatason kiekkoilu pitää pyrkiä pitämään Espoossa hinnalla millä hyvänsä. Oli se hinta sitten Salonoja ja hänen mukanaan tulevat riskit historian toistumisesta, pyrkimys aloittamaan Pelsujen tapaan puhtaammalta pöydältä Liigassa tai mitä tahansa. Espoo on kuitenkin junnukiekkoilun kannalta yksi Suomen merkittävimmistä alueista, potentiaali alueella on valtava ja Liigaa alempiin sarjoihin liittyy karmeat riskit. Virheitä Espoossa on tehty kiekkoilunkin saralla, mutta tuon potentiaalin hautaaminen Mestikseen ja mahdollisesti Salamoiden, Haukkojen, FPS:n, Hermeksen ja vastaavien kohtalon uusiutuminen ei missään nimessä tue espoolaista kiekkoilua, lätkää Etelä-Suomesssa tai edes suomikiekkoa.