Palataas vielä siihen viime perjantaiseen pyllistykseen. Tai oikeastaan torstain peliin myöskin. Miten on mahdollista, että yksi kauden hienoimmista esityksistä vaihtuu yhdessä yössä koko Kiekko-Espoon Mestisajan paskimpaan suoritukseen? No hyvinkin on mahdollista. Henkinen puoli ei vain ole tällä hetkellä oikea ja tähän on monta eri syyllistä. Joukkue on myös rakennettu päin persettä ja se näkyy jatkuvasti kenttätapahtumissa.
Mennään ensin pelaajamateriaaliin ja aloitetaan puolustuksesta. Joukkueesta poistui viime kauden jälkeen aivan uskomaton määrä kiekollista osaamista Matinmikon ja Leppäsen muodossa. Korvaajiksi hankittiin Laitinen ja Pietilä, joita vähän niin kuin sovitettiin samoihin saappaisiin. Valitettavasti tämä ei mennyt niin kuin piti. Kumpikaan ei ensinnäkään osaa laukoa lainkaan ja se tärkein elementti puuttuu toki myös puolustajan repertuaarista, eli se itse puolustaminen. Toki eivät Matinmikko ja Leppänenkään ennen tänne tuloa olleet mitään sateentekijöitä, mutta sopivat Westerlundin pelikirjaan kuin nyrkki silmään. Pelaajat halusivat ottaa seuraavan stepin uralla, mikä näkyi asenteessa ja tekemisessä. Jos vielä joku päivä näen Laitisen liigajoukkueen vakiokokoonpanossa, niin olen suuresti yllättynyt. Muu pakisto onkin sitten niin peruskauraa kuin olla ja voi. Keskitalolla alkaa vuosien vieriminen ja lukuisat loukkaantumiset näkymään tekemisessä. Fiksu puolustaja, mutta Mestisvauhti on jo ajoittain liikaa. Pylkkäsestä tykkään, mutta hyökkäyspelotetta hänestä ei saa tekemälläkään. Espoon pakisto valuu tällä hetkellä johonkin mitäänsanomattomuuden tyhjiöön. Perustekemistä, mutta ei häikäisevää ja hyökkäyspelote uupuu viivasta tällä hetkellä aivan kokonaan.
Hyökkäyksen osalta taitoa onkin sitten kuin muille jakaa. On kaiken maailman veivaajaa, mutta sehän se ongelma onkin. Missä on ne raskaan työn raatajat? Kivelän pitäisi olla sellainen, mutta ei vain lähde. Jurgensin pelaaminen on tällä kaudella ollut vaivaannuttavaa seurattavaa. Joukkueesta poistui liikaa kovuutta ja viimeiseen asti tilanteen viemisen kulttuuria. Huhtala, Ollikainen, Rantaeskola olivat kaikki niitä ”kevään miehiä”, joita ei ole paikattu miltään osin. Ja Olli Iisakka, ei perkele. Siinä vasta hieno pelaaja olikin. Sen sijaan meillä on nyt näitä sählykynämiehiä ja osastoa Paasovaara, jonka otteet lienee Kiekko-Espoon uuden tulemisen heikointa antia. Jämsen on allekirjoittaneelle ollut isoin pettymys tähän asti. Odotin paljon enemmän, mutta kaveri on pehmeä kuin mikä. Elimäki, And ja listaa voi jatkaa. Joukkueessa on tällä hetkellä liikaa saman profiilin pelaajia. Arttu Tuomaala on taitava ja lupaava pelaaja, mutta sille on syynsä miksi 22-vuotiaana miehellä on liigadebyytti vielä tekemättä. Työmoraali ei vain riitä ja tästä on monia esimerkkejä viime viikoilta, kuinka puolustaminen ei maistu. Sama pätee liian moneen muuhunkin hyökkääjään.
Maalivahtiosastosta olen eniten huolissani ja tähän mitä todennäköisimmin tyssää Espoon haaveet jonkinlaisesta menestymisestä tällä kaudella. Ihan lähtökohtaisesti ihmetyttää jo suuresti maalivahtien peluutus, joka ei millään tavoin perustu peliotteisiin tai mihinkään loogiseen päättelykykyyn. Lampinen on nyt kolmatta kautta Kiekko-Espoon mukana ja en ole nähnyt häneltä juuri minkäälaista kehitystä parempaan suuntaan. Tekeminen on todella levotonta ja henkinen puoli näyttää vaipuneen viime kauden ja tämän alkukauden aikana kaivonpohjaan. Aivan liikaa menee helppoja sisään ja sama tuntuu toistuvan hyvinkin tasaisin väliajoin. Tälläkin on lamaannuttava vaikutus koko joukkueen tekemiseen. Pohjanoteerauksena se esitys Turussa, mikä kielii henkisen puolen ongelmista. Tämän vuoksi on outoa, että Parviainen on saanut vähemmän mahdollisuuksia näyttää osaamistaan. En osaa hänestä antaa kovinkaan kummoista kokonaiskuvaa sen vuoksi. Viime perjantain katastrofia kun ei voi hänen piikkiin mitenkään laittaa.
Sitten se henkinen aspekti. Mikä mättää? Moni syyttää valmennusta, joka saakin ottaa osan kurimuksesta omaan piikkiin. Pelkän valmennuksen syyttäminen on kuitenkin liian helppoa. Toisessa ketjussa todettiin hyvin viikonlopun jälkeen, että onhan se nyt ihan uskomatonta jos joukkuetta pitää ennen jokaista peliä motivoida antamaan kaikkensa. Silloin joku mättää pelaajistossakin ja pahasti. Tällä hetkellä etenkin hyökkäyksen puolella on pelaajia joita kiinnostaa vain pistepörssin lukemat, eikä duunia tehdä tarpeeksi. Valmennuksen vaihtaminen auttaa näissä asioissa vain hetkellisesti, kunnes joku päivä palataan samojen ongelmien äärelle. Henkinen puoli on todella suuri osa urheilua ja se voikin olla moneelle esteenä uralla. Siksi monet Mestishuiput eivät koskaan pääse liigassa eteenpäin ja palaavat lähtöruutuun. Jostain pitäisi nyt kaivaa sitä taistelutahtoa mitä viime kaudella nähtiin. En kuitenkaan pidätä hengitystäni.
Mennään ensin pelaajamateriaaliin ja aloitetaan puolustuksesta. Joukkueesta poistui viime kauden jälkeen aivan uskomaton määrä kiekollista osaamista Matinmikon ja Leppäsen muodossa. Korvaajiksi hankittiin Laitinen ja Pietilä, joita vähän niin kuin sovitettiin samoihin saappaisiin. Valitettavasti tämä ei mennyt niin kuin piti. Kumpikaan ei ensinnäkään osaa laukoa lainkaan ja se tärkein elementti puuttuu toki myös puolustajan repertuaarista, eli se itse puolustaminen. Toki eivät Matinmikko ja Leppänenkään ennen tänne tuloa olleet mitään sateentekijöitä, mutta sopivat Westerlundin pelikirjaan kuin nyrkki silmään. Pelaajat halusivat ottaa seuraavan stepin uralla, mikä näkyi asenteessa ja tekemisessä. Jos vielä joku päivä näen Laitisen liigajoukkueen vakiokokoonpanossa, niin olen suuresti yllättynyt. Muu pakisto onkin sitten niin peruskauraa kuin olla ja voi. Keskitalolla alkaa vuosien vieriminen ja lukuisat loukkaantumiset näkymään tekemisessä. Fiksu puolustaja, mutta Mestisvauhti on jo ajoittain liikaa. Pylkkäsestä tykkään, mutta hyökkäyspelotetta hänestä ei saa tekemälläkään. Espoon pakisto valuu tällä hetkellä johonkin mitäänsanomattomuuden tyhjiöön. Perustekemistä, mutta ei häikäisevää ja hyökkäyspelote uupuu viivasta tällä hetkellä aivan kokonaan.
Hyökkäyksen osalta taitoa onkin sitten kuin muille jakaa. On kaiken maailman veivaajaa, mutta sehän se ongelma onkin. Missä on ne raskaan työn raatajat? Kivelän pitäisi olla sellainen, mutta ei vain lähde. Jurgensin pelaaminen on tällä kaudella ollut vaivaannuttavaa seurattavaa. Joukkueesta poistui liikaa kovuutta ja viimeiseen asti tilanteen viemisen kulttuuria. Huhtala, Ollikainen, Rantaeskola olivat kaikki niitä ”kevään miehiä”, joita ei ole paikattu miltään osin. Ja Olli Iisakka, ei perkele. Siinä vasta hieno pelaaja olikin. Sen sijaan meillä on nyt näitä sählykynämiehiä ja osastoa Paasovaara, jonka otteet lienee Kiekko-Espoon uuden tulemisen heikointa antia. Jämsen on allekirjoittaneelle ollut isoin pettymys tähän asti. Odotin paljon enemmän, mutta kaveri on pehmeä kuin mikä. Elimäki, And ja listaa voi jatkaa. Joukkueessa on tällä hetkellä liikaa saman profiilin pelaajia. Arttu Tuomaala on taitava ja lupaava pelaaja, mutta sille on syynsä miksi 22-vuotiaana miehellä on liigadebyytti vielä tekemättä. Työmoraali ei vain riitä ja tästä on monia esimerkkejä viime viikoilta, kuinka puolustaminen ei maistu. Sama pätee liian moneen muuhunkin hyökkääjään.
Maalivahtiosastosta olen eniten huolissani ja tähän mitä todennäköisimmin tyssää Espoon haaveet jonkinlaisesta menestymisestä tällä kaudella. Ihan lähtökohtaisesti ihmetyttää jo suuresti maalivahtien peluutus, joka ei millään tavoin perustu peliotteisiin tai mihinkään loogiseen päättelykykyyn. Lampinen on nyt kolmatta kautta Kiekko-Espoon mukana ja en ole nähnyt häneltä juuri minkäälaista kehitystä parempaan suuntaan. Tekeminen on todella levotonta ja henkinen puoli näyttää vaipuneen viime kauden ja tämän alkukauden aikana kaivonpohjaan. Aivan liikaa menee helppoja sisään ja sama tuntuu toistuvan hyvinkin tasaisin väliajoin. Tälläkin on lamaannuttava vaikutus koko joukkueen tekemiseen. Pohjanoteerauksena se esitys Turussa, mikä kielii henkisen puolen ongelmista. Tämän vuoksi on outoa, että Parviainen on saanut vähemmän mahdollisuuksia näyttää osaamistaan. En osaa hänestä antaa kovinkaan kummoista kokonaiskuvaa sen vuoksi. Viime perjantain katastrofia kun ei voi hänen piikkiin mitenkään laittaa.
Sitten se henkinen aspekti. Mikä mättää? Moni syyttää valmennusta, joka saakin ottaa osan kurimuksesta omaan piikkiin. Pelkän valmennuksen syyttäminen on kuitenkin liian helppoa. Toisessa ketjussa todettiin hyvin viikonlopun jälkeen, että onhan se nyt ihan uskomatonta jos joukkuetta pitää ennen jokaista peliä motivoida antamaan kaikkensa. Silloin joku mättää pelaajistossakin ja pahasti. Tällä hetkellä etenkin hyökkäyksen puolella on pelaajia joita kiinnostaa vain pistepörssin lukemat, eikä duunia tehdä tarpeeksi. Valmennuksen vaihtaminen auttaa näissä asioissa vain hetkellisesti, kunnes joku päivä palataan samojen ongelmien äärelle. Henkinen puoli on todella suuri osa urheilua ja se voikin olla moneelle esteenä uralla. Siksi monet Mestishuiput eivät koskaan pääse liigassa eteenpäin ja palaavat lähtöruutuun. Jostain pitäisi nyt kaivaa sitä taistelutahtoa mitä viime kaudella nähtiin. En kuitenkaan pidätä hengitystäni.