Tapporaha kahdesta ihmisestä oli tuhat markkaa kullekin nelikon jäsenelle. Halvalla lähti henki.
Teko oli niin karmea, että se poikii vastareaktioita. Jokainen haluaa selittää pahuuden, koska vain siten sen voi eriyttää ympäröivästä elämästä irralliseksi, kaukaiseksi asiaksi, joka on hallittavissa ja myös torjuttavissa.
Syyllinen on tietokonepeleissä, elokuvissa, vanhemmissa, koulussa, kristillisten arvojen hylkäämisessä, oikeistossa, vasemmistossa, köyhyydessä, rikkaudessa, populaarikulttuurissa, alkoholissa, televisiossa, huumeissa, musiikissa, koko nuorisossa, kasvatusmenetelmissä, laissa, vankiloissa, ampuma-aseissa - aina jossakin ulkoisessa tekijässä.
Pelottavinta on kuitenkin se, ettei kukaan pysty kertomaan muita kuin olettamuksia sille, miksi kaikki muuttuu ympärillämme yhä vain pelottavammaksi, yhä raaemmaksi. Se, ettei ole mitään todellista kaiken selittävää syytä, eikä siten yhtään käypää vastalääkettä.
Vai onko maailma sittenkin aina ollut samanlainen; sen ihmisten joukossa aina tietty kiinteä osa niitä, jotka astuvat jossakin elämänsä vaiheessa esiin mielettömyyden otsikoissa? Meille on vain tullut lisää keinoja nähdä kaikki, mitä ympärillä tapahtuu.
Kyynisesti haluaisi todeta, että se oli vain rikollisten välienselvittely. Ei kai auta kuin kirota ja odottaa pari päivää, että se menee ohi. En tiedä, kumpi on järkyttävämpää, kylmäverinen lasten tekemä murha, vai se, että siitä ei järkyty.