Joillekin huippulahjakkuuksille sopii paremmin kotimaa tai Suomen läntinen naapuri.
Venäjän pelityyli on niin erilainen kuin Suomessa ja myös Ruotsissa, että menestyminen SM-liigassa tai Elitserienissä ei vielä takaa mitään. Huippulahjakkuus kuten Kontiola tai Aaltonen, ja uskoaksei myös Hietanen, menestyy missä tahansa euroliigassa, mutta jonkun Pihlströmin tai Hytösen menestystä on mahdotonta mennä etukäteen ennustamaan. Pihlströmhän taisi flopata myös Ruotsissa, joten hän on selvä kysymysmerkki ensi kautta ajatellen, jos hän yleensä KHL:ään siirtyy.
Olennaista KHL:ssä menestyksessä on se, että jaksaa sinnikkäästi luistella ja tehdä töitä. Isossa kaukalossa on pakko olla koko ajan liikkeessä. Myös pelinopeus on oltava korkealla tasolla. Jori Lehterä on esimerkki pelaajasta, jolla on riittävän hyvät kädet ja pelikäsitys KHL:ään, mutta puutteet luistelussa ja pelinopeudessa estivät ainakin ensimmäisellä kaudella nousun tähtiluokkaan. Toki hänen asemansa Jaroslavlissa ei ollut muutenkaan paras mahdollinen johtuen Josef Vasicekista ja Gennadi Tshurilovista, kahdesta huippukeskushyökkääjästä.
Toinen esimerkki minkä nostan esille on Janne Pesonen. Pesonen hallitsi SM-liigaa miten halusi, koska hänen tekninen tasonsa oli ylivoimainen silloisessa SM-liigassa. Hän pystyi voittamaan puolustajia kaksinkamppailuissa ja livahtamaan puolustuslinjan seläntaakse kärkkymään läpiajoja onnistuneella tavalla. KHL:ssä Pesosen tekninen taso ei riitä puolustajien voittamiseen samalla tavalla, eikä hän ole riittävän pelinopea ja räjähtävä pelaaja ollakseen tähtitasolla KHL:ssä. Jos Pesosta verrataan saman seuran kahteen tähtilaituriin Danis Zaripoviin ja Aleksei Morozoviin, eroa on aika paljon.
Leonid Komarov puolestaan on esimerkki pelaajasta, joka on pystynyt Venäjällä kehittämään niitä ominaisuuksia, jotka ovat tehneet hänestä tällä kaudella tähtipelaajan KHL:ssä. Ero tulokaskauden tasoon on melkoinen. Tästä syystä toivon myös Lehterän jatkavan KHL:ssä vaikka sitten toisessa seurassa. Avuja hänellä on, mutta tietyt ominaisuudet (ennenkaikkea luistelu ja pelinopeus sekä tilanteisiin täysillä meneminen) vaativat kehittämistä. Parhaassa tapauksessa hän voisi kehittyä samalla tavalla kuin Komarov kehittyi tällä kaudella. Lehterä voisi katsoa esimerkkiä vaikka seurakaveri Aleksandr Galimovilta, mitä on peli- ja tilannenopeus.
KHL:n kaukalo on isompi kuin SM-liigassa ja tämä vaatii pelaajalta tiettyjä ominaisuuksia, mitkä SM-liigassa eivät ole niin korostuneesti esillä. SM-liigassa fiksu puolustaja voi sijoittumisellaan korvata puutteita liikkeessä, mutta KHL:n isommassa kaukalossa ennenkaikkea puolustajan heikko sivuttaisliikkuminen paljastuu armotta.
Toisaalta KHL:ssä myös tietynlainen pelaajatyyppi, pienet ja nopeat vipeltäjät, menestyvät paremmin kuin SM-liigassa, koska heillä on enemmän tilaa liikkua. SM-liigassa tällainen pelaajatyyppi on enemmän vaikeuksissa, koska isommilla pelaajilla on enemmän mahdollisuuksia taklata ja kahvata.