Jasko sen on todistanut pelaamalla hyvin Jukureiden ykkösnyrkissä kahden Jukureiden parhaan pistemiehen kanssa samassa ketjussa isoilla peliminuuteilla.
Jaskon Mestiksen ottelukohtaiset piste- ja maalikeskiarvot ovat ihan omaa luokkaansa vaikka niitä verrattaisiin noihin muihin Jukureiden ykkösnyrkin pelaajiin.
SaiPan nelosessa jämäminuuteilla Jasko ei ole ihan samaan pystynyt.
Tuo on joko tahallinen provo tai sitten et vain tiedä, mistä puhut. Jasko pääsi tällä ja viime kaudella pelaamaan kärkiketjuissa ja sai vastuuta myös ylivoimalla. Tänä syksynäkin Jasko pelasi ison osan ajasta Scott Barneyn ja Jarno Koskirannan ketjussa, joten ainakaan ketjukavereista tehottomuus ei ole johtunut. Ja itse asiassa Scott Barney oli tuolloin SaiPan kultakypärä, joten samalla tavalla Jasko pelasi SaiPassa ollessaan joukkueen parhaan pistemiehen kanssa kuin nyt Mikkelissä.
Ei kai kukaan nyt vakavissaan oikeasti kiistä tai vähättele mestiksen ja liigan tasoeroa? Esimerkkejä kun on pilvin pimein, eikä kyse ole vain Jaskosta.
Esimerkiksi Jasko, Lou Dickenson, Jarmo Jokila, Jouni Virpiö, Pasi Järvinen, Jussi Tapio ja Teemu Virtala ovat olleet mestis-tasolla tähtiä, mutta liigassa heille on ollut täysi työ ylipäätään mahtua kokoonpanoon. Vaisut otteet liigassa eivät kuitenkaan ole johtuneet siitä, että kaverit olisivat jotenkin hiipuneet - siitä kertovat pelaajien Mestis-visiitit. Tälläkin kaudella Jasko ja Jokila ovat mestiksessä käydessään vetäneet yli piste-per-ottelu -tahdilla. Virpiökin voitti mestiksessä maalikuninkuuden, mutta seuraavalla kaudella Jypissä oli täysin tehoton. Palattuaan mestikseen sillä kaudella, oli hän taas yli piste-per-peli -pelaaja. Sama toistui myös seuraavalla kaudella mestiksessä, mutta nyt taas liigassa 1+2=3 pistettä 23 ottelussa näyttää, mikä on sarjojen ero.
Menestyäkseen liigassa täytyy mestis-pelaajan tehdä töitä ja kehittyä. Vähän samalla tavalla kuin a-junnupelaajan täytyy tehdä töitä ja kehittyä pärjätäkseen mestiksessä tai liigassa.
Ja tietenkin se pelaajan rooli vaikuttaa tehoihin, mutta viime kädessä se roolikin on kiinni pelaajasta itsestään. Jarno Koskirantakin aloitti vuosi sitten SaiPassa nelosketjun sentterinä pienellä peliajalla ja rikkovassa roolissa. Hän kuitenkin omilla otteillaan ja työnteollaan ansaitsi sen, että rooli kasvoi koko ajan ja pelipaikka löytyi aina vaan ylempää. Keväällä Koskiranta sitten pukikin päälleen Leijonapaidan. Koskiranta veti ennen ensimmäistä liigakauttaan kovat kesätreenit ja pystyi kehittymään myös kauden aikana. Ja siitä on sarjojen tasoerossa kyse - mestis-tähden täytyy pystyä kehittymään edelleen ollakseen liigassa tähti tai edes hyvä pelaaja.
Niin, kun homma toimii, niin se toimii. Tähän voisi ottaa vertauksena Hostikan, Kärpissä homma taitaa toimia, vaikka SaiPassa taisi mennä vähän penkin alle. Voisiko homman toimiminen ollakin ainakin osittain kiinni seurasta ja pelikavereista..?
Hostikan kohdalla kyse on vain ja ainoastaan kaverin omasta korvien välistä. Kaverin taitoja ja potentiaalia ei kukaan Lappeenrannassa kiistä. Ongelma onkin ollut se, ettei Hostikka ole kestänyt painetta. Hän on pelannut hyvin silloin, kun on ollut kakkosmaalivahti ja paineet ovat pienet. Heti kun odotukset ja vastuu kasvavat tai maalivahtien välillä on kilpailutilanne, alkaa helppoja virheitä tulla.
Viime kaudella Hostikka pelasi loistavasti harjoituksissa ja harkkapeleissä, kun toisena maalivahtina oli Koutsky, joka oli varmaan huonoin SaiPa-vahti ikinä. Hostikan oli helppo pelata, koska hän tiesi, ettei Koutskysta ole hänelle haastajaa. Hostikan pelin taso romahti sinä päivänä, kun SaiPa julkaisi tiedon Koutskyn lähdöstä ja Myllyniemen signaamisesta. Nälkäinen haastaja toi yhtäkkiä kovan kilpailutilanteen ja niitä paineita Hostikka ei ilmeisesti kestänyt. Hostikasta oli suunniteltu tuolloin ykkösvahtia, mutta kaveri itse pelasi syksyn loput harkkapelit niin helvetin huonosti, että hän suorastaan ojensi ykkösvahdin paikan hopeatarjottimellä Myllyniemelle.
Nyt Kärpissä nähty tryout on niin pieni otanta, että sen perusteella ei liikoja kannata päätellä. SaiPassakin Hostikka pystyi pelaamaan tuollaisia lyhyitä jaksoja todella hyvin.
Jos Hostikka saa paineensietokykynsä kuntoon, voi hänestä tulla helvetin hyvä liigavahti. Jos ei saa, ja Kärpät lähtee pudotuspeleihin Hostikka ykkösvahtinaan, olisin kärppäfaneilla syytä olla peloissaan.
Loppujen lopuksi keskustelu liigan ja mestiksen tasoerosta on karsintojen kannalta epäolennaista. Karsinnat on jopa paras seitsemästä -muodossakin kuitenkin niin lyhyt otanta, että se tasoittaa materiaalietuja. Ihan niin kuin Hostikan pelitasosta puhuttaessa, vaikuttavat karsinnoissakin henkimaailman tekijät: motivaatio, paineensietokyky, lataus, ym.
Se on varmaa, että mestis-joukkueella asenne on ainakin kunnossa. Ne pelaajat laittavat itsensä likoon ja pelaavat tehdäkseen haaveestaan totta. Liigapelaajista kaikkien kohdalla ei välttämättä ole näin. Osalla pelaajista saattaa jo olla tiedossa pelipaikka jostain toisesta liigajoukkueesta, ja loputkin tietävät, että vaikka joukkue putoaisi, ei se pelaajille olisi samanlainen elämän ja kuoleman asia kuin organisaatiolle. Toki useimmilla ammattiurheilijoilla on kova voitontahto ja jo ammattiylpeyden takia pitäisi yrittää parhaansa. Mutta kun vastustajan pelaajilla on takaraivossaan se, että heillä on mahdollisuus tehdä haaveistaan totta, on se varmasti isompi vaikuttava tekijä kuin liigajoukkueella pelkkä ammattiylpeys.
Jos karsintoihin pääsevän mestis-joukkueen valmentaja osaa suunnata pelaajien asenteen ja latauksen oikeisiin asioihin, pystyy joukkue varmasti pistämään liigajoukkueenkin ahtaalle - joukkueiden kiistattomasta materiaalierosta huolimatta.