Olihan tuo karsintoihin joutuminen todellista helvettiä, ihan näin fanipohjaltakin. Itse en nukkunut kahteen viikkoon juuri ollenkaan ja näin kaksi kertaa unta, jossa Markku Erholtz pudotti Ässät liigasta siniviivasta lähteneellä rannarilla. HC-fanille tuo on oikeasti todella karmivaa, varsinkin kun itse satun asumaan Vaasassa, jossa huuma oli tuolloin parhaimmillaan, ja joukkue jota oli jokseenkin sympannut ja toivonut liigaan, muuttui yhtäkkiä veriviholliseksi.
Seuraavalla kaudella arvet olivat vielä sen verran pahat, etten kyennyt käymään kuin yhdessä Sportin pelissä, joka sekin oli henkisesti suht vaikea paikka. Tänä päivänä kykenen onnekseni suhtautumaan jengiin objektiivisesti ja toivon sille menestystä, koska täällä ollaan kerrankin oikeilla jäljillä, mitä tulee juniorityöhön ja organisaation kehittämiseen.
Olihan tuo ottelupari täysin erilainen, kuin taannoinen Jokipojat-Ilves taistelu. Vaasassa elettiin Tamin aikaansaamaa huumaa, Ässät oli hävinnyt playoutit ja aitiossa hääri täysin haluton valmentaja, josta huokui sitoutumattomuus koko touhuun. Mies joka asui hotellissa ja pyöri harvakseltaan treeneissä, ei herättänyt itsessäni muuta kuin pelkoa. Tami asui niinikään hotellissa, pyöritteli omia bisneksiään, mutta pelasi taitavaa mediapeliä, vaikkakin loppuviimeksi teki itsestään pellen. Nuo seikat olivat oiva lisämauste kamppailulle, mutta en varmastikaan koskaan kykene muistelemaan tuota mitenkään lämmöllä, edes vuosien päästä.
Tänä vuonna oikeastaan Kookoo on ainoa, joka kykenee kaikilla mittareilla jokseenkin haastamaan liigajoukkueen, mutta materiaalinsa puolesta häviää, joten psyykkiset tekijät ovatkin avainasemassa, mikäli otteluita pelataan.
Tuli nyt pieni avautuminen, johtuen tuosta jonkun kirjoituksesta, missä viitattiin Pelsujen karsimiseen. En kertakaikkiaan ymmärrä, miten asiaan voi suhtautua noin kiihkottomasti, että suurinpiirtein toivotaan karsintoja vanhojen muistojen vuoksi.
