Vaikeahan sitä on kieltäytyäkään, jos tuon tason pelimiehiä on saatavissa. Ainakin kritiikki kannattajien suunnalta olisi ollut jokseenkin sietämättömällä tasolla, jos he olisivat myöhemmin kuulleet, että moisia pelimiehiä ei otettu vaikka oltaisiin saatu. Etenkin, jos se tilalle hankittu ykkössentteri olisi osoittautunut pahaksi flopiksi.
Kesän "valintatilanne" oli vaan sikäli inhottava, että urheilujohtamisen saralla jouduttiin palaamaan vanhaan poukkoilevaan Ilves-tyyliin, vaikka asia oli juuri edellisellä kaudella saatu kuntoon (silloin ei tehty hankintoja hetken mielijohteesta, vaan toimenpiteet vaikuttivat kauttaaltaan harkituilta). Nythän keväällä oli sikäli selvät sävelet, että loistavasti esiintynyt joukkue pysyi rungon osalta erinomaisesti kasassa, eikä tarvetta ollut kuin sille huippukeskushyökkääjälle. Tähän kauteen lähdettäessä meillä olisi siten ollut suurehko etulyöntiasema niihin seuroihin nähden, jossa vaihtuvuus oli suurta. Tokihan meillä olisi nytkin tehdyn ratkaisun mukaan pitänyt sellainen etulyöntiasema olla, mutta jotakin on nyt vain mennyt melkoisesti pieleen, ja etulyöntiaseman sijasta Ilveksellä on paha takamatka muihin nähden.
Mutta mitä sitten on tapahtunut? Onko nuorisokaarti piiloutunut kokeneempien selkien taakse ja jättänyt ottamatta vastuuta, vai onko viimekeväinen menestys ja omien poikien paluu johtanut mukavoitumiseen ja happy family -meininkiin? Onko voittamisen kulttuuri seurassa tänä päivänä niin vähäistä, että jo pienikin menestys vie "kiiman" mennessään? Vai onko kesällä yritetty tehdä pelitapaan muutoksia, jotka ovat sotkeneet päät niin totaalisesti, ettei joukkueen otteissa näytä tällä hetkellä olevan ajatuksen hiventäkään muuta kuin ajoittain?
Mistä kyse sitten onkin, niin toivoa sopii, että ongelmiin on joukkueen sisällä riittävällä vakavuudella pureuduttu ja tulokset alkavat näkyä pian. Toivossa on pakko elää, kun muuta ei ole.
