Onhan se Rosakin takonut pojoja ihan samaan tahtiin kuin Lehteräkin, eikä ole tarvinnut Viuhkolaa vierelleen.
Vastasit ohi aiheen. Kirjoitit:
"Tämän ajan vastustaja voi vaikka ryhmittyä nipuksi oman maalin eteen niin ettei siitä mene atomikaan läpi"
Tähän minä vastasin, että jos se olisi noin helppoa, niin miksi näitä liigojen supernimiä ja -ketjuja ei tunnuta saavan kuriin? Vastaus on, että ei se superkenttää vastaan puolustaminen ole niin helppoa kuin tunnut uskottelevan. Kyllä se on varmaa takaiskumaalin kerjäämistä, mikäli pelaajat menevät lihamuuriksi oman maalin eteen.
Rosa on siis tähänkin asti tehnyt vähintäänkin osansa Kärppien menestyksen eteen. Oleellista on se, kuinka saadaan muutkin hyökkääjät suorittamaan. En usko että se onnistuu lisäämällä Rosan tehoja.
Koko joukkue saadaan pelaamaan paremmin, mikäli joukkueella on selkäranka, johon se luottaa.
Mikäli olisi tiedossa, että parhaiden munien jaottelu kahteen koriin johtaisi kahteen pleijareissa iskukykyiseen kenttään, olisi tämä toki hyvä ratkaisu. Koska uhkana kuitenkin on, että molemmissa kentissä nämä ns. heikot lenkit vesittävät hommaa liiaksi, pistäisin minä parhaat aseet samaan nippuun.
SM-liigan playoff- ja karsintamatseissa Viinasen uran saldo muuten on 30 ottelua, joissa hulppeat tehot 2+2=4. Runkosarjassa taas Viinanen on pelannut paljon paremmin. Toki roolit vaihtelevat, jne., mutta ei tämä pidemmän perspektiivin tarkastelu ainakaan luo lisää luottamusta siihen, että hän johtaisi mestarijoukkueen hyökkäävää kenttää.
Heitä nyt alkuun vaikka yksi esimerkki jossa mestaruus on voitettu yhdellä superkentällä? Ja jos yksi löytyykin niin se lienee enemmän säännön vahvistava poikkeus kuin sääntö.
Ei koskaan yksi kenttä pelejä voita, mutta yksi kenttä voi olla se liideri, joka johdattaa koko joukkuetta. Katso huviksesi tilastoista vaikka kahden viime kauden mestarijoukkueen sisäinen pistepörssi pleijareista. Ykköskentän pelaajat ne kärkisijat miehittävät.
Ja tätä hurmostako ei voi aloittaa hieman superkenttää heikompikin ketju?
Pointtini oli, että sinä kirjoitit: "Ei se taso parannu sillä että katsellaan kun kaveri tekee maalin.", johon vastasin antamallani esimerkillä, että kyllä paranee. Yksi superkenttä voi johdattaa muutkin kentät parempaan pelaamiseen.
Kumpi on todennäköisempää, se että se superkenttä tekee jokaisessa pelissä sen herättävän avausmaalin, vai se että kaksi hieman heikompaa tasaista kenttää tekevät vuorollaan, kummalla nyt sattuu kulkemaan, sen herättävän maalin?
No siitähän tässä just väännetään, että kumpi on parempi. Minä uskon että yksi superkenttä on parempi, koska se tu oitseluottamusta koko joukkueille ja saa siten muutkin pelaamaan paremmin.
Ei tässä olla poistamassa mitään selkärankaa vaan jakamassa vastuuta niin ettei se ole illasta toiseen yhden ja saman kentän harteilla. Olkoon minkälainen superkenttä tahansa, sillekin tulee jossakin vaiheessa huonompia jaksoja. Mitäs silloin tehdään kun ne kaikki munat oli siinä yhdessä korissa?
Nämä kysymykset voi kääntää aina toisinpäin. Mitäs tehdään sitten, kun kaikki neljä kenttää ovat samaa tasaista, harmaata massaa, eikä yksikään nouse johtamaan peliä? Tällä kaudella Kärpillekin on käynyt näin melko usein.
Kyllä, mutta mestaruuden Jyp voitti ennen kaikkea tasaisen hyvällä rosterilla. Sen takia että se pystyi vyöryttämään hyökkäystä jokaisen ketjun avulla. Immosen ketju teki finaaleissa neljän pelin aikana tasan kaksi maalia, Immonen itse ei tehnyt ainuttakaan. Herättäjä, niinkö?
Ei selkärankana oleminen tarkoita, että pitää tehdä joka pelissä se herätysmaali. Ei Bäckströmikään tehnyt yhtään maalia yhdessäkään pleijariottelussa, mutta kun joukkuee luotti tukipilariinsa, heijastui se joka kentän pelaamiseen kaikilla osa-alueilla.
Nuo finaalit olivat päinvastoin esimerkki siitä, ettei Kärpillä ollut mitään jakoja koska vastustajalla oli useampi maalintekoon pystyvä ketju. Immosen kentän he saivat kuriin mutta mestaruuden ratkoivat muut.
Kuitenkin Immosen poissaolo olisi saattanut tuoda pelkoa pöksyihin kaikille pelaajille, jolloin koko joukkue olisi saattanut pelata huonommin. Tästä saatiin tosiaan viitettä tämän kauden alussa: vain Immonen puuttui, mutta joukkue oli van varjo entisestään. Toki muitakin tekijöitä on, kuten vastustajat ovat voineet vahvistua ja on mestaruuskrapulaa, mutta pelillisen johtajan puuttuminen oli yhtenä tekijänä mukana.
Edelleen olen sitä mieltä että Kärppien ongelma ei ole ykkösketjun tehottomuus. Se osasto on kunnossa, kunhan saataisiin alemmat ketjutkin jotenkin pelaamaan. Olen kohtalaisen varma että Piku saisi ryhtiä ainakin yhteen ketjuun ykkösen lisäksi.
Varmasti Piku saa ryhtiä jokaiseen kenttään mihin hän menee. Minä satsaisin kuitenkin siihen, että Pikulla olisi jälleen mahdollisimman hyvät edellytykset olla Kärppien hyökkäyspelin todellinen johtaja, joka tarkoittaa, että kasataan parhaat voimat hänen ympärille. Sinä valitsisit toisin, ok. Katsotaan mihin Alatalo päätyy ja miten käy.
