En ole saanut korvanappiini tietoa varteenotettavista ehdokkaista Tepsin seuraavaksi päävalmentajaksi ja apuvalmentajiksi. Minä näen mahdottomana sellaisen tilanteen, jossa meillä olisi joku kokematon päävalmentaja, joka on ensimmäistä kertaa päävalmentajan pääsarjatasolla. Jos päävalmentajana on esim. Kari Jalosen tasoinen kokenut, meritoitunut ja kaiken nähnyt orkesterin johtaja, niin siinä tapauksessa ainakin yksi apuvalmentajista voi ihan hyvin olla joku kokematon nouseva kyky, jolla ei vielä kokemusta ihan hirveästi ole. Jatkuvuuden kannalta voisi olla jopa toimiva ratkaisu se, että kokeneen ja meritoituneen päävalmentajan apurina on kokematon, mutta potentiaalinen tulevaisuuden päävalmentaja. Hän voi sitten periä päävalmentajan paikan, kun sen hetkinen päävalmentaja siirtyy syrjään. Mutta se ei tee apuvalmentajasta automaattisesti potentiaalista tulevaisuuden päävalmentajaa ja nousevaa kykyä, että hän on jonkun saunakaveri tai pelannut Tepsissä joskus ennen muinoin muutaman pelin.
Turku on päävalmentajalle itseasiassa todella vaikea paikka. Yleisö on vaativaa, perinteitä riittää ja menestystä on historian saatossa tullut. Viimeiset vajaat 20-vuotta ovat olleet vaikeita ja myrskyisiä. Näihin vuosiin on mahtunut kaikenlaista. Vaativan yleisön lisäksi kaupungista löytyy kaikenlaista tietäjää ja neuvonantajaa, jotka ovat jakamassa omia neuvoja varsinkin, jos pelit eivät kulje. Minusta suomalaiselle urheilukulttuurille on tyypillistä se, että kun menestytään ja pärjätään, niin selkään taputelijoita riittää, mutta kun menee huonommin, niin sitten isketään kilpaa puukkoa selkään. Kun tilanne on tämä, niin ei sinne päävalmentajan saappaisiin voi ihan ketä tahansa laittaa. Tepsin viime vuosikymmenet ovat ollee sellaista sirkusta ja sekamelskaa, että nyt tarvitaan päävalmentaja, jolla löytyy ansioluettelosta näyttöjä ja joka auktoriteetillaan, olemuksellaan sekä tekemisellään rauhoittaa Tepsin ympärillä vallitsevan pyörremyrskyn. Tämän tyyppinen valmentaja myös rauhoittaisi myös kummasti fanien mielentilaa. Iso virhe olisi tällä hetkellä palkata päävalmentajaksi joku noviisi. Heidän kohdallaan riski on vielä suurempi siihen, että ympärillä rupeaa pyörimään kaikenlaista neuvonantajaa, eikä työrauhaa ole. Noviisille voi helposti käydä niin, että sitä oikeaa taustatukea on lopulta kovin vähän.
Kyllä Kari Jalonen kelpaisi minulle oikein hyvin. Yksi asia minussa hivenen mietityttää hänen kohdallaan, nimittäin se, että millainen hän lopulta on nuorten pelaajien kehittäjänä ja miten hän on valmis antamaan heille näyttöpaikkoja. Täytyy nyt tunnustaa, ettei minulla oikein ole tästä puolesta mielikuvaa tai muistikuvaa. En tiedä miksi. Jalosella olisi tosiaan niitä näyttöjä ja auktoriteettia. Hän tuskin antaa kenenkään hyppiä silmille ja pitää sekä kuria että järjestystä. Mikä tärkeintä, niin hän ei varmasti anna kenenkään kävellä ylitseen ja oletan, että hän haluaa myös itse päättää apuvalmentajat. Minusta on olennaisen tärkeää, että päävalmentaja saa valita apuvalmentajansa. Valmennushommat ovat tiimityötä ja päävalmentaja on tiimin ja pelaajien johtaja. Ei siitä tule yhtään mitään, jos joku pukumies toimistolla päättää päävalmentajan puolesta apuvalmentajat. Jalosella on niin paljon meriittejä ja varmasti sen verran kova ammatillinen itsetunto, ettei hän suostu sellaiseen, että hänen puolestaan valitaan apuvalmentajat, joilla ei ole hänen hyväksyntäänsä. Jalonen olisi myös aika turvallinen valinta ja en usko, että hänen alaisuudessaan homma menisi täysin pieleen. Eri asia on, että onnistuuko hän luotsaamaan joukkueen mestariksi, mutta pidän tätä paljon todennäköisempänä kuin täydellistä floppia. Se, että voittaako Tepsi mestaruuden joskus, niin ei se ole pelkästään päävalmentajasta kiinni. Toki iso vaikutus hänellä asiaan on. Jos seuraava päävalmentaja on Kari Jalonen, niin hän uskoisin tuovan joukkueen tekemiseen rauhaa, määrätietoisuutta ja uskoa siihen omaan tekemiseen. Hän toisi myös ison annoksen uskottavuutta, joka on myös tärkeää.
Se on fakta, että jatkossa päävalmentajia ei voida vaihtaa näin usein. On ihan turha asettaa mitään pitkän aikavälin tavoitteita ja tehdä suuria suunnitelmia, jos päävalmentaja ja valmennus vaihtuu jatkuvasti. Joukkueen rakentaminen ja pelin kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, eikä hommasta tule mitään, jos miehet vaihtopenkin takana vaihtuvat, kuin väki ruokakaupassa ruuhka-aikaan. Toivon myös, että me kannattajat jaksettaisiin olla kärsivällisiä. Ei se uusi valmentaja tuo menestystä sormia napsauttamalla heti ensimmäisellä kaudella. Kun on vuosikymmenet hoidettu asiat päin seiniä, niin ei se suunnanmuutos ja paluu menestyväksi joukkueeksi tapahdu heti. Ei voi ajatella niin, että ensi kaudella meillä on uusi valmentaja, jolla on uusi hieno pelikirja, jonka lisäksi meillä on uudet pelaajat, joten mestaruus on varma. Ei näin tapahdu missään joukkueessa. Näin tapahtuu korkeintaan satukirjoissa tai Hollywoodin elokuvissa. Menestyminen vaatii pitkäjänteistä vuosia kestävää hyvää ja laadukasta työtä. Menestys kyllä tulee palkintona hyvästä työstä, kun sen aika on. Täällä aiemmin viitattiin Selinin korvaamiseen Kaskisella ja tässä tehtyyn virheeseen. Tämä on täysin totta. Selinissä on toki puutteensa, mutta hänen johdollaan joukkue oli tehnyt vuoden verran ihan kelpo työtä ja tekemisessä oli jonkinlainen rauha ja määrätietoisuus. Mutta johdon valinnoista johtuen tämä kehitysprosessi haluttiin heittää hukkaan ja aloittaa työt alusta noviisi Kaskisen johdolla, koska haluttiin saunakaverille päävalmentajan pesti, vaikka hänellä ei ollut yhtään mitään näyttöjä. Eihän siinä hyvin käynyt.
Itseasiassa Raipen vaihtaminen yhden kauden jälkeen toiseen valmentajaan on myös ihan hölmöläisen hommaa. Yksi vuosi menee hukkaan ja taas aloitetaan alusta. Jos haluttaisiin olla pitkäjänteisiä ja jatkaa alkanutta prosessia, niin Raipen pitäisi jatkaa. Jotenkin minulla ei vain yhtään riitä usko Raipen kykyihin luotsata Tepsi karikkojen ja matalikkojen seasta väljemmille vesille kohti menestyksekästä tulevaisuutta. Näytöt eivät puhu tämän asian puolesta ja kyllä sekin nyt vähän jotain kertoo, ettei hänellä ole Ilveksen muutaman kuukauden pestiä enempää päävalmentajakokemusta ja hän on saanut apuvalmentajan tehtävistä pariin otteeseen potkut. Ei hän nyt kuitenkaan enää mikään nuori kisälli ole edes näissä valmennushommissa. Raipen persoona on myös vähän sellainen epäluottamusta herättävä. En tietenkään tiedä, millainen hän on joukkueen kanssa työskennellessä. Tämän syksyn liigapeleissä on nähty positiivisia asioita, mutta touhu jäällä on välillä ollut myös todella sekavaa.
Jussi Ahokas olisi kyllä erittäin potentiaalinen päävalmentaja. Valmennusvuosia hänellä ei tietenkään ole takana vielä niin paljon kuin jollain Kari Jalosella, mutta on lyhyellä valmentaja urallaan ehtinyt antaa hyvät näytöt. Hän on ainakin moderni valmentaja, joka varmasti osaa myös käsitellä nykynuoria. KooKoo pelaa hyvää jääkiekkoa keskitason materiaalilla. Tämä viittaisi siihen, että Ahokkaalla on kykyä tehdä joukkueesta parempi, kuin mitä materiaali antaa olettaa joukkueen olevan. Jos joku miettii, onko Jalonen pudonnut kehityksen kelkasta, niin Ahokas ei varmasti ole. En nyt näin äkkiseltään osaa sanoa, kumman mieluummin valitsisin päävalmentajaksi Jalosen vai Ahokkaan. Molemmat ehdottomasti käyvät ja kyllä minä Ahokaksen mielelläni myös näkisin Tepsin päävalmentajana.
Minä olen viime päivinä miettinyt sitä, että pitäisikö Tepsin rohkeasti palkata joku ulkomaalainen päävalmentaja? Minusta tämä voisi olla hyvä idea ja tätä pitäisi vakavasti harkita. Minä voisin lähteä jopa vakavasti toteuttamaan tätä vaihtoehtoa. Saataisiin näin suomalaiseen jääkiekkoiluun uusia tuulia. Jos päävalmentaja tulisi ulkomailta, niin hän tulisi kokonaan suomalaisten jääkiekkopiirien ulkopuolelta, mikä ei välttämättä olisi ollenkaan huono asia. Ei minulla mitään nimiä ole mielessä, mutta ei tämä olisi ollenkaan hullumpi ajatus toteutettavaksi. Näkisin tässä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. En nyt ehkä mitään Pohjois-Amerikkalaista AHL valmentajaa tänne toisi, mutta esim. Ruotsi voisi olla hyvä vaihtoehto.
Se piti vielä sanoa, että minusta päävalmentajan sopimus pitäisi tehdä kolmeksi vuodeksi, jos puhutaan kokonaan uudesta päävalmentajasta. Ensimmäinen vuosi on aina enemmän tai vähemmän joukkueen rakentamista ja pelitavan opettelua. Yhteisen sävelen löytymiseen menee oma aikansa ja aikaa menee siihen, että pelisysteemit saadaan toimimaan. Toisena kautena on jo paremmat mahdollisuudet menestyä, mutta silloinkin hommat ovat vielä jonkin verran keskeneräisiä. Kolmantena kautena sitten pitäisi olla viimeisen päälle valmista menestyksen kannalta. Ensimmäinen vuosi on aina vähän hakemista.