@Black Star,
@khufu ja
@Jay Low ovat nyt erinomaisilla kommenteillaan ns. pelin ytimessä ja sellaisella snaipperin kliinisellä viimeistelyllä paaluttivat mistä tässä hommassa on kyse.
Suurmestarin prinsiipit ovat seuraavat:
1) Hyvilläkään yksilöillä ei tee kentällä yhtään mitään, jos joukkue- ja viisikkopeli eivät ole kunnossa. Joukkueena hävitään ja voitetaan. Tietenkin tarvitaan myös niitä hyviä yksilöitä, jotka pystyvät tiukassa paikassa omilla yksilösuorituksillaan ratkaisemaan pelejä ja joilla riittää uskallus hakea ja tehdä ratkaisuja. Mutta näidenkin yksilöiden pitää olla myös joukkuepelaajia, eikä vain omaa peilikuvaansa ihailevia taiteilijoita. Huippuyksilöillä ei voida voittaa muuta kuin ehkä yksittäisiä pelejä heikkoja vastustajia vastaan, jos vastustaja on parempi jokaisella joukkuepelin osa-alueella.
2) Hyvä pelitapa on olennaisen tärkeä asia ja sen tulee tukea pelaajien vahvuuksia ja minimoida pelaajien heikkouksien vaikutus lopputulokseen. Pelitavan pitää muodostaa tukeva selkäranka, johon pelaajat voivat tukeutua. Jos pelitapa on hyvä ja toimiva, niin uskon, että vähän heikompikin pelaaja pystyy pelaamaan paremmin, kuin pelaajan taso itseasiassa edellyttäisi. Sen sijaan, että kytätään yksittäisen pelaajan yksittäisiä suorituksia, niin pitää kiinnittää huomiota siihen, miten joukkue toimii ja suorittaa kentällä. Kuten tässä on todettu, niin eivät ne Leijonien maailmanmestaruudetkaan ole olleet yksilöiden aikaansaannoksia vaan joukkueena pelaamisen riemujuhlaa. Suomi on monet kerrat antanut kisoissa Venäjän huippuyksilöille selkään oikein isän kädestä. Ilves oli tiistain pelissä hyvä esimerkki siitä, kuinka hyvää jälkeä tulee, kun joukkuepeli toimii. Hyökkääminen ja puolustaminen olivat hyvin organisoituja. Ilves voitti kaksinkamppailut useimmiten ja uskallan väittää, että tämä johtui siitä, että Ilveksellä oli hyvin homma kontrollissa kaikilla pelin osa-alueilla, eikä tarvinnut kuluttaa ylimääräistä energiaa kiekon perässä ravaamiseen ja ylimääräiseen sähläämiseen. Näin sitä energiaa riitti kaksinkamppailuihin.
Tepsi taas ei ollu kovinkaan organisoitu ja peli oli epätasapainossa. Jouduttiin ravaamaan kiekon perässä ja koko ajan taistelemaan, että saatiin pää pidettyä pinnan yläpuolella. Yritä siinä sitten jaksaa vielä voittaa kaksinkamppailuja, kun energia on mennyt kaikkeen muuhun. Energiaa kamppailupelaamiseen riittää myös silloin enemmän, kun oma pelaaminen ei ole pelkkää selviytymistä ja vastustajan perässä juoksemista. Jos joukkueen viisikkopelaaminen on tiivistä ja yksittäinen pelaaja saa tukea läheltä, niin hän ei joudu vääntämään ja kuluttamaan energiaa niin paljon.
3) Joukkuepelaamisen ja kamppailupelaamisen lisäksi pelinopeus on yksi tärkeä osa-alue. Ilves hyökkäsi vauhdilla ja liikkui hyvin. Toki pelaajavalinnoilla voidaan vaikuttaa siihen, kuinka kamppailu- ja luisteluvoimainen sekä nopea joukkue on. Toisaalta, vaikka joukkue olisi kuinka nopea, niin ei se nopeus auta yhtään, jos kiekko ei pysy lavassa, syötöt menevät minne sattuu ja joukkuepeli ei toimi. Ei siinä auta, vaikka hyökkääjänä olisi minkälainen rakettimies, jos puolustajien peliä avaavat syötöt tulevat luistimiin tai silloin, kun ko. laituri seisoo paikoillaan keskialueella ja hyvässä lykyssä vielä selkä vastustajan maalia kohti. Onhan se totta, että nopeita pelaajia tarvitaan, mutta pelinopeuteen vaikuttaa hyvin paljon myös syöttöjen ja pelin avaamisen laatu. Myös se vaikuttaa merkittävästi, että kuinka hyvin viisikkopeli toimii ja kuinka hyvin kiekko liikkuu pelaajien välillä.
Tepsin pelaamisessa on myös hidastavana tekijänä välillä nähtävissä sellaista, että pelaajat miettivät joskus turhan kauan sitä, mitä seuraavaksi tekisi tai sitten yritetään turhan vaikeita ratkaisuja ja liikaa puskea yksin. Tämä hidastaa pelaamista
paljon. Pelinopeuteen vaikuttaa myös se, kuinka hyvin kiekollisella pelaajalla on apuna muita pelaajia ja kuinka hyvin he tekevät itsensä pelattavaksi. Kun joukkueella on hyvä ja selkeä pelitapa sekä pelaajat tietävät kentällä mitä ollaan tekemässä, niin peli nopeutuu ihan itsestään.
Tietenkään se ei ole hyvä asia, jos joukkueessa on liikaa pelaajia, jotka kiihtyvät ja kääntyvät yhtä nopeasti kuin ruotsinlaiva, mutta ei minusta tällaiset yksittäiset hitaat ja dieselmäiset pelaajat kuten Wirtanen ole ongelma, jos pelitapa on kunnossa. Toki peli nopeutuu koko ajan, joten näillä hitaammilla pelaajilla on vaikeuksia, mutta tätäkin ongelmaa pystytään pienentämään hyvällä ja sujuvalla joukkuepelaamisella. Jos nyt ajatellaan yksittäisten pelaajien näkökulmasta, niin onhan tämän kauden joukkue paljon nopeampi, kuin esim. kahden viime kauden joukkueet. Mutta yksittäisten pelaajien nopeus saadaan hyödynnettyä vain, jos viisikon pelinopeus ja joukkuepeli toimivat kunnolla ja erityisesti ajoitukset ovat kunnossa. Nyt Tepsin pelaamisessa esim. syöttöjen ajoitukset ovat välillä pahasti pielessä. Sitten myös kiinnittäisin huomiota esim. Iskhakovin nopeuteen ja siihen kuinka hän saa hyödynnettyä sitä joukkueen hyväksi. Iskhakov on erittäin hyvä pelaaja, mutta kehittyä pitää juuri tuossa, kuinka hän saa käytettyä nopeuttaan joukkueen hyväksi. Siinä ei paljon hetkellinen nopeus auta, jos peli jää jonnekin kulmaan jumittamaan tai pelaaminen menee pieneksi näpertelyksi.
4) Keskitason materiaalilla pystyy menestymään, jos joukkueella on selkeä pelisuunnitelma ja vastustajan heikkoudet ja vahvuudet on tutkittu ennen peliä. Joukkueen pitää myös olla sitoutunut siihen yhteiseen juttuun ja pelisuunnitelmaan. Pelitavan pitää olla selkäytimessä, eikä kentällä saa tulla vastaan sellaisia tilanteita, joissa mietitään sormi suussa, että mitäköhän seuraavaksi piti tai pitäisi tehdä. Huippuyksilöillä ja palkkasotureilla ei tee yhtään mitään, jos he eivät ole sitoutuneita joukkueeseen ja yhteiseen päämäärään. Kun HPK voitti mestaruuden, niin ei heidän joukkueensa ollut materiaalin puolesta mitenkään ihmeellinen (keskitasoa), mutta niin he vain voittivat mestaruuden. En sano, etteikö huippuyksilöitäkin tarvittaisi, mutta kyse on siitä, miten nämä huippuyksilöt palvelevat joukkueen etua. Tärkeää on se, että joukkueelle ja valmennukselle on selvää millaisella pelaamisella joukkue voi voittaa ja menestyä. Tepsi voitti Lukko pelin, kun pelattiin n. puolet pelistä erittäin hyvin joukkueena ja uskottiin siihen omaan juttuun. Huonon ensimmäisen erän jälkeen löydettiin tasapaino ja oikeat asetukset omaan pelaamiseen. Jos Tepsi pelaa jokaisessa pelissä tuolla tavalla, niin ei Tepsillä pitäisi olla tässä sarjassa ketään vastaan sen suurempaa hätää.
5) Pelitapaan liittyen tärkeää, että koko joukkueen kaikkien pelaajien panosta saadaan hyödynnettyä. Se, että Tepsillä on laaja materiaali on pelkästään positiivinen asia, vaikka ei kokoonpanosta ehkä löydy yksittäisiä Bemströmin ja Puljujärven kaltaisia pelaajia. Itseasiassa siitä voi olla Tepsille kauden edetessä iso etu, jos pystytään jauhamaan omaa peliä neljän tasaisen kentällisen voimin. Tässä on aikaisempina kausina nähty, mihin se kauden edetessä johtaa, jos ollaan yhden ketjun varassa. Kun löydetään sopivan aktiivinen ja tasapainoinen hyökkäyspelitapa ja puolustuspelitapa, niin siinä voivat olla vastustajat vaikeuksissa. Kun pystytään hyödyntämään neljän ketjun voimin luomaan vastustajan pelaajille painetta omalla aktiivisuudella ja fyysisyydellä, niin ei ole vastustajalla helppoa. Tämä tosin edellyttää hyvää ja tiivistä viisikkopelaamista. Välillä Tepsin pakka tuppaa kentällä olemaan levällään, kuin Jokisen eväät. Viisikkopelaamisen pitää olla paljon nähtyä tiiviimpää ja pysyä koko ajan tiiviinä. Nyt vastustajat ylittävät keskialueen välillä turhan helposti. Aktiivinen puolustaminen ja hyökkääminen on se, mihin Tepsin pitää pyrkiä ja sitä on minusta välillä nähtävissä, kun tuo saadaan toiminaan, niin siitä seuraa pelkästään hyvää.
6) Minä uskon, että Tepsi pärjää, kun pelataan rohkeasti, työteliäästi ja kurinalaisesti joukkueena. Vähän turhan helposti Tepsi antaa kiekonhallinnan vastustajalle. Vastustaja pitäisi saada pidettyä paremmin poissa kiekosta ja työnnettyä pois omalta mukavuusalueeltaan. Vielä enemmän pitäisi päästä sopivan agressiivisella ja fyysisellä pelaamisella vastustajan ihon alle ja sekoittamaa tällä vastustajan pasmat. Kun joukkue pelaa oikealla asenteella ja yrittää loppuun asti, niin hyvää tulee. Tämä nähtiin Lukko pelissä. Minusta siinä on paljon hyvää, että Tepsi pyrkii pelaamaan nyt aikaisempaa agressiivisemmin vastustajan hyökkäysalueella, kun vastustajalla on kiekko. Tätä osa-aluetta pitää kehittää ja mutta toimiessaan sillä saadaan vastustajan pelinavaus sekaisin.
7) Minä haluan uskoa myös näihin mentaalipuolen asioihin siinä mielessä, että kun pelaajat luottavat itseensä ja omiin kykyihinsä sekä uskovat siihen, että joukkue voi pärjätä, niin tapahtuu paljon hyviä asioita. Kun joukkueen itseluottamus on korkealla ja tulee onnistumisia, niin siitä syntyy positiivinen kierre. Tässä tullaan siihen, miten valmennus ja joukkue suhtautuvat yksittäisiin virheisiin. Esimerkiksi Ilves pelissä yksi maali meni Pullin piikkiin, mutta oleellista on se, miten asia käsitellään ja kuinka siitä otetaan oppia, enkä halua nyt kuulostaa Kalle Kaskiselta. Pärssisellä on havaittavissa tällä hetkellä yliyrittämistä ja väkisin yrittämistä. Suorittamisesta puuttuu rentous ja sellainen positiivinen tekemisen meininki. Valmennuksen pitää saada pelaajat uskomaan omiin kykyihinsä ja luoda sellainen pelitapa ja pelisuunnitelma, että yksittäiset pelaajat voivat onnistua ja tehdä parhaansa.
8) Viittaan vielä HPK mestaruusjoukkueeseen, joka ei todellakaan nyt ollut mikään ihmeellinen, jos ajatellaan yksittäisiä pelaajia, mutta joukkue oli täynnä hyviä joukkuepelaajia. Minun käsitykseni mukaan HPK:n joukkueessa eivät todellakaan yksilöt olleet keskiössä, vaan se kuinka pelataan joukkueena ja kuinka yksittäinen pelaaja kantaa kortensa kekoon ja paiskii hommia joukkueen menestymisen eteen. Onhan se myös niin, että kun joukku menestyy, niin myös yksilö menestyy. Urheilulehdessä oli joskus kirjoitus suomalaisista nuorista jääkiekkoilijoista ja pohdittiin sitä, että ollaanko Suomessa menossa jo liiankin yksilökeskeiseen suuntaan ja nuoret pelaajat ajattelevat vain itseään ja omia suorituksiaan, eikä joukkueen etu ja menestyminen kiinnosta. Tästä kehityksestä Tepsin pitää pysyä kaukana, koska joukkueena voitetaan ja jos homma menee liian yksilökeskeiseksi, niin siitä ei hyvää seuraa. Jokaisen pelaajan pitää sitoutua joukkueen toimintamalleihin, arvoihin ja tavoitteisiin sekä tehdä kaikkensa joukkueen eteen. Urheilulehden kirjoitus kehityskulusta, jossa yksilökeskeisyys aina vain korostuu, ei ole mitenkään hyvä asia. Jos ajatellaan Venäjän maajoukkeita arvokisoissa, niin aika harvoin he menestyvät, kun ajatellaan sitä pelaajamateriaalia, joka heillä on käytössään. Lähinnä siellä tuntuu olevan omaan pussiin pelaavia tähtipelaajia, jotka lähinnä keskittyvät diivailemiseen. Kun koko joukkue pelaa hyvin ja hyvin myös yhteen, niin yksittäisten pelaajienkin on helpompi onnistua.
9) Edelliseen liittyen yksi keskeinen asia on se, että kuinka joukkue hitsautuu yhteen ja pysty kehittymään joukkueena. Joukkueena voitetaan ja joukkueena hävitään. Jokaisen pelaajan on tehtävä kaikkensa joka ilta, jos halutaan menestyä. Taistelutahtoa pitää olla ja halua menestyä ja mennä eteenpäin sekä kehittyä.
10) Menestyminen vaatii pitkäjänteistä työtä, eikä oikotietä onneen ei ole.
Tietenkin pitää myös tarkastella yksittäisten pelaajien suorituksia ja peliesityksiä, mutta turhan helposti täällä palstalla ajatellaan liian pelaajakeskeisesti asioita, jos joukkue häviää tai voittaa. Liian helposti tuomitaan yksittäinen pelaaja virheiden perusteella ja mietitään sitä, että pitäisi hankkia tämä ja tuo pelaaja, että voitettaisiin. Ei se ole, niin yksinkertaista. Minä en näe Tepsissä käyttöä esim. Juha-Matti Aaltoselle tai Ilari Filppulalle. Toki, jos yksittäiselle pelaajalle tulee jatkuvasti virheitä ja huonoja pelejä, niin jossain vaiheessa on syytä miettiä, että riittääkö taso, mutta ei yksittäisten virheiden johdosta pidä tehdä hätäisiä johtopäätöksiä. Ennen johtopäätöksiä pitäisi ainakin miettiä, että onko pelaajan yksittäinen virhe seurausta siitä, ettei esim. joukkueen pelitapa toimi, onko viisikko levällään tai tuleeko joukkuekavereita tarpeeksi tukea ja apua. Sanoisin, että osa yksittäisten pelaajien heikoista suorituksista tai virheistä on tullut siitä, että joukkueena pelaaminen ja pelitapa eivät toimi. Kyllä siellä varmasti on joukossa myös sellaisia virheitä, jotka ovat johtuneet pelaajan omasta hölmöilystä tai huolimattomuudesta.
Ennen jonkun pelaajan tuomitsemista virheitä tekeväksi surkimukseksi, pitää miettiä mistä ne virheet johtuvat. Joskus ne voivat johtua joukkueen pelaamisesta ja heikosta yhteispelistä ja joskus ne voivat johtua myös pelaajasta itsestään. Tällä hetkellä Tepsin pelaaminen joukkueena on sen verran ailahtelevaa ja joukkuepelaaminen on keskeneräistä, niin on vähän hankala antaa kenenkään pelaajan kohdalla lopullisia tuomioita pelaajan tasosta. Nuorille pelaajille kuten Pullille tulee väistämättä virheitä, mutta minusta on hyvää tulevaisuuden kannalta, että Pullikin saa pelata. Se on kuin laittaisi rahaa hyviin osakkeisiin. Tälä hetkellä kyllä näyttää siltä, että Pulli ei ole valmis liigapelaaja vielä, mutta ei hän nyt mikään suuri ongelma kentällä ole. Tässä tullaan myös siihen, että miten valmennus käy läpi pelaajien kanssa asioita ja auttaa heitä kehittymään. Esimerkiksi Viro syyllistyy välillä vähän hassuihin ratkaisuihin ja kiekon liialliseen kuskaamiseen, mutta onko voi kysyä, että onko valmennus käynyt kuinka paljon hänen kanssaan asioita läpi ja neuvonut.
Minä en näe tällä hetkellä tarvetta, kuin korkeintaan yhdelle hankinnalle ja senkin suhteen miettisin erittäin tarkkaan. Minä näkisin, että Iskhakovista saataisiin enemmän irti, kun hän pelaisi laidalla. Kaipaisin joukkueeseen yhtä laatusentteriä tekemään peliä. Mitään paniikkihankintoja en sentterin suhteen rupeaisi tekemään, enkä varsinkaan hankkisi lyhytaikaista lainapelaajaa, joka voi parin kuukauden päästä häipyä. Pelaajien esityksiä saa katsoa kriittisesti ja ongelmakohtiin tarttua, mutta pitää ottaa huomioon se joukkue ja sen tekemiset siinä ympärillä. Tepsin alivoima on heikkoa, ylivoima on heikkoa, viisikkopelaamisen taso ailahtelee liikaa, syötöt menevät välillä minne sattuu, ajoitukset eivät toimi, pelinavaus ei toimi, puolustuspelaamisen taso vaihtelee ja välillä vastustajalla on liikaa tilaa ja maalipaikkoja tuhlaillaan ihan liikaa. Näihin ongelmiin ei auta se, että hankitaan yksittäisiä pelaajia paniikissa. Ensin pitää laittaa joukkuepeli kuntoon ja saada joukkueen pelitapa toimimaan. Jos pelitavalliset ja pelaamiseen liittyvät ongelmat eivät ratkea valmennuksellisin menetelmin ja toimenpitein, niin sitten pitää tietenkin miettiä, että tarvitseeko tehdä hankintoja. Minä näen, että enemmän Tepsin ongelmat liittyvät nyt enemmän siihen, mitä joukkue tekee tai ei tee jäällä, kuin siihen, että jonkun yksittäisen pelaajan taso ei riitä tai yksittäinen pelaaja tekee liikaa virheitä. Yksittäiset virheet myös osittain johtuvat pelitavallisista ja joukkuepelin ongelmista. Sentteriasia nyt on sellainen, jota pitää miettiä ja toivottavasti myös joukkueen valmennus ja johto miettivät myös, mutta en lähtisi siinäkään hätäisiä ratkaisuja tekemään.
Lisäyksenä vielä, että uusien pelaajien osalta on ketään vielä vaikea tuomita lopullisesti epäonnistuneeksi hankinnaksi tai loistohankinnaksi. Pari pelaajaa ovat ehkä selvemmin plussan puolella kuin toiset ja joidenkin osalta tilanne on neutraali. Suurin kysymysmerkki on Weinger ja hänen kohdallaan herää kysymys, että onko hänellä mitään annettavaa joukkueelle ja riittääkö taso. Muuten on vielä vähän hankala tehdä lopullisia johtopäätöksiä.