Tänään oli taas visaisien päätöksien päivä. Tämän hetkinen sairausloma päättyy tänään ja tänään oli sitten työterveyslääkäri. Puhuttiin muun muassa sairausloman jatkamisen tarpeesta, jälleen.
Tuntuuhan tuo minulle olevan kinkkinen pähkinä aina purtavaksi että mikä on jalkojeni tilanne ja tarvitsenko jatkoa sairauslomalle. Vielä kun nuo tilanteen karkoitukset ja päätökset tehdään melko pitkälti myös omien tuntemuksieni mukaan. Toki lääkäri aina tutkii jalkapohjani myös suht nopeasti mutta iso painoarvo on myös omilla tuntemuksillani.
Ja koko ajanhan tuon päätöksen tekemisestä että tarvitseeko lisää saikkua vai ei niin tulee vaikeampi ja vaikeampi. Sairausloma joka on jo nyt venynyt aika pitkäksi niin venyy mahdollisesti vain lisää ja ansiotkin pitää hakea jo Kelasta.
Silti pitää pitää myös päänsä ja säilyttää malttinsa ja tehdä suht realistinen arvio siitä omasta tilanteesta. Tänään tuo tilanne nyt vielä vaikutti siltä että päätimme lääkärin kanssa jatkaa sairauslomaani vielä kahdella viikolla eteenpäin eli 8.12 saakka. Voihan näitä asioita miettiä monesta eri näkökulmasta mutta itse nyt olen päättänyt valita sen linjan että terveys edellä pyrin menemään. Etenkin oikean jalan kantapohja vielä sen verran kipeä että oli liian todennäköistä että töissä kipuja olisi myös jälleen ollut.
Onhan tämä tietenkin ikävä tilanne. Siinäkin mielessä että olen kuitenkin kokenut tämän nykyisen työpaikkani kivuista huolimatta parhaimmaksi työpaikakseni urallani. Vituttaa että pitää sitten olla tällaisia jalkapohjakipuja kun muuten asiat olisivat hyvin. Aina pitää olla jotain häikkää. Nykyinen työsopimukseni tosiaan myös päättyy itse asiassa vuoden loppuun ja sen jälkeen jatko on yhä auki.
Asiasta tekee ikävän muun muassa sekin kun miettii aiempaa elämääni ja taustaani. Sain elämäni vihdoin nosujohteiseksi muutama vuosi sitten ja nyt tuntuu että se tyssäsi. Mutta terveys edelle, ja ehkä täältä taas vielä noustaan ja jalat saadaan kuntoon. Niin se vain tässä elämässä menee että myrskyn jälkeen on poutasää ja toisinpäin.
Tuntuuhan tuo minulle olevan kinkkinen pähkinä aina purtavaksi että mikä on jalkojeni tilanne ja tarvitsenko jatkoa sairauslomalle. Vielä kun nuo tilanteen karkoitukset ja päätökset tehdään melko pitkälti myös omien tuntemuksieni mukaan. Toki lääkäri aina tutkii jalkapohjani myös suht nopeasti mutta iso painoarvo on myös omilla tuntemuksillani.
Ja koko ajanhan tuon päätöksen tekemisestä että tarvitseeko lisää saikkua vai ei niin tulee vaikeampi ja vaikeampi. Sairausloma joka on jo nyt venynyt aika pitkäksi niin venyy mahdollisesti vain lisää ja ansiotkin pitää hakea jo Kelasta.
Silti pitää pitää myös päänsä ja säilyttää malttinsa ja tehdä suht realistinen arvio siitä omasta tilanteesta. Tänään tuo tilanne nyt vielä vaikutti siltä että päätimme lääkärin kanssa jatkaa sairauslomaani vielä kahdella viikolla eteenpäin eli 8.12 saakka. Voihan näitä asioita miettiä monesta eri näkökulmasta mutta itse nyt olen päättänyt valita sen linjan että terveys edellä pyrin menemään. Etenkin oikean jalan kantapohja vielä sen verran kipeä että oli liian todennäköistä että töissä kipuja olisi myös jälleen ollut.
Onhan tämä tietenkin ikävä tilanne. Siinäkin mielessä että olen kuitenkin kokenut tämän nykyisen työpaikkani kivuista huolimatta parhaimmaksi työpaikakseni urallani. Vituttaa että pitää sitten olla tällaisia jalkapohjakipuja kun muuten asiat olisivat hyvin. Aina pitää olla jotain häikkää. Nykyinen työsopimukseni tosiaan myös päättyy itse asiassa vuoden loppuun ja sen jälkeen jatko on yhä auki.
Asiasta tekee ikävän muun muassa sekin kun miettii aiempaa elämääni ja taustaani. Sain elämäni vihdoin nosujohteiseksi muutama vuosi sitten ja nyt tuntuu että se tyssäsi. Mutta terveys edelle, ja ehkä täältä taas vielä noustaan ja jalat saadaan kuntoon. Niin se vain tässä elämässä menee että myrskyn jälkeen on poutasää ja toisinpäin.
