Nyt se lyö sitten aika jännäksi. Eli ensi keskiviikkona on nykyisen työpaikan ja siellä jatkoni kannalta emännän mukaan lääkäriasemalla hyvin tärkeä kolmikantaneuvottelu. Tuolla neuvottelussa on paikalla emäntä, minä ja olikos työterveyssairaanhoitaja. Tuohon neuvotteluun on käsittääkseni aloitteen tehnyt työnantaja.
Mitään ei kannata kuulemma päätellä vielä siitä että uusimpaan työvuorolistaan minulle on merkitty työvuoroja ensi vuoden alkuunkin, vaikka nykyinen työsopimukseni päättyy tämän vuoden viimeinen päivä. Vaan jatko ratkeaa täysin tuolla neuvottelussa.
Kuullostaa niin jännittävältä ja dramaattiselta neuvottelulta. Parempi mennä lähelle lääkäriasema bussilla, kävellessä tulee herkemmin jännäkakat housuun.
Koko tulevaisuuteni on auki jalkakipujen vuoksi ja kyllähän se varmaan niin ikävä kyllä menee että vaikka kuinka työntekijä toivoisi niin ei työnantajalla ole kuitenkaan tarvetta sääliä ylen kaiken ja jatkaa sellaisen työntekijän sopimusta joka olisi vielä pahimmassa tapauksessa klesana ja sairauslomalla.
Minä toivon tietenkin että saisin jatkaa tuolla samassa työpaikassa koska työpaikan vaihto ei välttämättä sujuisi taaskaan niin yksinkertaisesti minulta. Ei se työnhaku ole koskaan minulta oikein sujunut ja uudessa työpaikassa pitäisi aloittaa taas kaikki alusta, perehtyminen ja sekin että tulisi jonain päivänä ehkä siellläkin sosiaalisemmaksi.
Mutta askel kerrallaan eteenpäin. Yhä. Ja pitää toivoa parasta ja pelätä pahinta.
Mitään ei kannata kuulemma päätellä vielä siitä että uusimpaan työvuorolistaan minulle on merkitty työvuoroja ensi vuoden alkuunkin, vaikka nykyinen työsopimukseni päättyy tämän vuoden viimeinen päivä. Vaan jatko ratkeaa täysin tuolla neuvottelussa.
Kuullostaa niin jännittävältä ja dramaattiselta neuvottelulta. Parempi mennä lähelle lääkäriasema bussilla, kävellessä tulee herkemmin jännäkakat housuun.
Koko tulevaisuuteni on auki jalkakipujen vuoksi ja kyllähän se varmaan niin ikävä kyllä menee että vaikka kuinka työntekijä toivoisi niin ei työnantajalla ole kuitenkaan tarvetta sääliä ylen kaiken ja jatkaa sellaisen työntekijän sopimusta joka olisi vielä pahimmassa tapauksessa klesana ja sairauslomalla.
Minä toivon tietenkin että saisin jatkaa tuolla samassa työpaikassa koska työpaikan vaihto ei välttämättä sujuisi taaskaan niin yksinkertaisesti minulta. Ei se työnhaku ole koskaan minulta oikein sujunut ja uudessa työpaikassa pitäisi aloittaa taas kaikki alusta, perehtyminen ja sekin että tulisi jonain päivänä ehkä siellläkin sosiaalisemmaksi.
Mutta askel kerrallaan eteenpäin. Yhä. Ja pitää toivoa parasta ja pelätä pahinta.