Kirjoitan nyt ainakin ensin tänne näitä omia ajatuksiani ja mutuilujani laihduttamiseen ja ennen kaikkea ruokavalion muuttamiseen sekä terveellistämiseen liittyen. Tiedän että näille on omakin ketjunsa mutta en ole ihan varma kuinka huuhaana näitä ajatuksiani pidetään niin jotenkin varmempaa kirjoittaa alkuun tänne. Tämä kun on tällainen paljon rennompi ja vapaampi ketju, heh.
Eli olen siis itse tehnyt muutostyötä ruokavalion terveellistämisen eteen nyt kolmisen viikkoa. Painoakin on lähtenyt tässä ajassa jo ihan kivasti eli 3,5 kilogrammaa. Mutta se on nyt ollut yksi merkille pantavimmista ja huojentavimmista asioista tajuta että ei tämä mitään pakkopullaa ole ollut eikä tarvitse vetää hampaat irvessä. Monesti laihduttamiseenkin liitetään yhä mielestäni ajatus että silloin ilo lähes katoaa syömisestä ja muutenkin jopa koko elämästä. Mutta paskan marjat. Sanoisin.
Olennaista on ehkä sekin että pitää opetella vaan uusia asenteita ja opetella tykkäämään terveellisemmästä ruoasta niin ei siitä syömisestä katoa ilo ja nautinto edes laihduttajallakaan. Ja kun minäkään en varsinaisesti ole poistanut mitään ruokavaliostani. Kohtuullistaminen on se juttu.
Sitten toinen käsitys mihin usein törmää, jopa täällä Jatkoajan keskustelupalstan asiaan kuuluvassa ketjussa on se että kun tavoitellaan terveellisempää elämää niin ladotaan tiukat säännöt ja kiellot sekä rajoitukset mitä saa ja mitä ei saa syödä. Sitten oletetaan että ihminen kuin ihminen näitä vain konemaisesti noudattaa vuorokaudesta toiseen.
Tuo Jatkoajan laihduttamisketju on nyt niin pitkä jo ja siksi raskas käydä alusta asti läpi mutta ihan ensimmäisillä sivuilla pisti silmään tuo viesti jossa nostettiin kyllä mentaalipuoli esille mutta sellain älkää nyt vaan naurako-saatesanoilla.
En sitten tiedä onko se itsestäänselvyys muille ja onko muiden asennepuoli sitten jo valmiiksi kunnossa ollutkin? Mutta ainakin itse voin kyllä tunnustaa että ei tässä omassa muutostyössä ainoa oleellinen asia ole vain ruokalistan terveellistäminen vaan myös pään sisällä on syytä tapahtua muutoksia, etenkin jos haluaa pidempiaikaisia muutoksia. Niitä ruokavalintoja ja päätöksiä vuorokaudesta toiseen ohjaa hyvin paljon kuitenkin ajattelu, tunteet ja asenteet. Ja ei kannata siis vähätellä tai pitää huuhaana puhetta siitä että myös omia asenteita on hyvä terveellistää.
Minullakin se miksen ole aiemmin jo lähtenyt tähän muutostyöhön on ollut lähinnä kiinni velttoudesta, siitä että en ole ottanut itseäni niskasta kiinni ja skarpannut sekä pistänyt asennetta heti kuntoon. Olen mennyt liian pitkään syömällä paljon ja epäterveellisesti ajatellen että tämä on tyyliin ainoa keino ja tapa nauttia ruoasta. Tietoa minulla on kuitenkin jonkun verran jo ollut näistä asioista esimerkiksi koulutukseni sekä työni vuoksi. Asenne on just ollut minulla se ongelma.
Laihduttaminenkaan, puhumatta ruokavalion muutoksesta ei ole niin vaikeaa sitten kuitenkaan. Se ei ole vaikeaa myöskään sen takia että ei minullakaan lopulta ole perkele kadonnut syömisestä mikään ilo ja nautinto. Ei ole pakko vetää hampaat irvessä ja pakkopullana jotain terveysdieettejä läpi. Lopulta saa syödä hyvistä, tuoreista ja puhtaasta raaka-aineista tehtyä usein varsin maistuvaa ruokaa. Kunhan ei liikaa innostu syömään. Se että siitä tykkää niin vaatii ehkä vain myös asennepuolen fiksaamista ja sitä että oppii pitämään myös ehkä jopa uusista ruokamakuista.
Mutta itse kyllä rohkeasti sanoisin että erityisesti kokonaisvaltaisessa muutostyössä ruokavalion terveellistämisen eteen kannattaa huomioida toden totta myös se että mitä tapahtuu pään sisällä. Se oma pääkoppa kun ainakin tällaisella sinkulla niitä ruokavalintoja kuitenkin hyvin vahvasti ohjaa. Enkä pidä itse tätä minään huuhaana.