Eihän näitä voi suoraan verrata keskenään mutta kyllä minä paljon enemmän viihdyn tuolla nykyisessä työpaikassani kuin aikoinaan ollessani työtoiminnassa tai tekemässä sen kuntoutuskeskuksen kuntouttavia keittiöhommia.
Melkein vieläkin alkaa etomaan kun muistelen noita vuoroja työtoiminnassa tai kuntoutuslaitoksessa. Ei sen tylsempää voi enää mikään ollakaan? Tai voi varmasti, mutta koitan painottaa sitä kuinka tylsänä ja mielenkiinnottomana minä pidin noita vuoroja.
Nykyisessä työpaikassani viihdyn paljon, paljon paremmin. Toki nyt saan kunnon palkkaakin mutta uskallan väittää että viihtyisin paremmin nykyisessä työpaikassani kuin noissa esille tuomissani muissa hommissa vaikka palkka olisi yhtä pieni tai olematon kaikissa työhommissa.
Nykyisessä työpaikassani on toimintaa ihan eri lailla ja se on se iso juttu. Jumalauta kun inhosin tuota kuntouttavaa työtoimintaa ja noita kuntouttavia työvuoroja. Just etenkin sen takia kun ne olivat niin helkkarin tylsiä hommia. Eivät olleet ollenkaan minun juttuni. Ei edes ne kuntouttavat työvuorot vaikka ne tehtiinkin keittiössä myös.
Elämäni on mennyt nyt kivasti eteenpäin ja toivottavasti entiseen ei tarvitse enää palata. Tai siihen entiseen työelämään minä palaan mieluusti. Mutta se mitä tapahtui vuosina 2014-2018 niin toivottavasti siihen ei enää tarvitse palata.
Ja varmaan eteenpäin olen mennyt tuolla työpaikallanikin kun vastuu- ja tehtäväalueet koko ajan kasvavat. Ensi alkuunhan olin vain apulainen salaattihommissa mutta nyt taas tänään tein salaattivuoron kokonaan yksin.
Ja ihan hyvin meni. Parannettavaakin toki jäi kuten sämpylöiden ja leipien leivonnassa mutta uskon kun saan kokemusta siitäkin työstä niin alan senkin homman klaaraamaan paremmin ja jännitys kaikkoaa. Sekä työskentelyni voisi olla siistimpää mutta siihenkin varmaan kokemuksen karttuminen auttaa.
Mutta vastuuta saan koko ajan lisää tuolla työpaikalla ja tehtävätkin kasvavat. Ensin olin vain salaattiapulainen, sitten aloin auttelemaan välillä myös pääkokkia. Nyt teen yksinäni jo salaattivuoroja, minua perehdytetään iltavuorojenkin tekijäksi. Ja alan duunaamaan myös töitä viikonloppuisin. Päättelen että ihan hyvin on mennyt kun uskaltavat antaa minulle lisää vastuuta ja työtehtävien määrä kasvaa.
Mutta en muista olenko täällä koskaan maininnut just tuon kuntouttavan työtoiminnan ja noiden kuntouttavien työvuorojen helkkarinmoisesta tylsyydestä. Työvalmentajalleni aikoinaan näistä ainakin mainitsin ja painotin että en kovin mielelläni enää palaisi näihin hommiin ja hän tuumasi minun olevan tekijä mies. Tarkoittaen varmaan sitä just että eihän noissa hommissa juuri sitä toimintaa ollut. Vaan istuttiin paikoillaan ja purkitettiin jotain suklaapalloja.
Melkein vieläkin alkaa etomaan kun muistelen noita vuoroja työtoiminnassa tai kuntoutuslaitoksessa. Ei sen tylsempää voi enää mikään ollakaan? Tai voi varmasti, mutta koitan painottaa sitä kuinka tylsänä ja mielenkiinnottomana minä pidin noita vuoroja.
Nykyisessä työpaikassani viihdyn paljon, paljon paremmin. Toki nyt saan kunnon palkkaakin mutta uskallan väittää että viihtyisin paremmin nykyisessä työpaikassani kuin noissa esille tuomissani muissa hommissa vaikka palkka olisi yhtä pieni tai olematon kaikissa työhommissa.
Nykyisessä työpaikassani on toimintaa ihan eri lailla ja se on se iso juttu. Jumalauta kun inhosin tuota kuntouttavaa työtoimintaa ja noita kuntouttavia työvuoroja. Just etenkin sen takia kun ne olivat niin helkkarin tylsiä hommia. Eivät olleet ollenkaan minun juttuni. Ei edes ne kuntouttavat työvuorot vaikka ne tehtiinkin keittiössä myös.
Elämäni on mennyt nyt kivasti eteenpäin ja toivottavasti entiseen ei tarvitse enää palata. Tai siihen entiseen työelämään minä palaan mieluusti. Mutta se mitä tapahtui vuosina 2014-2018 niin toivottavasti siihen ei enää tarvitse palata.
Ja varmaan eteenpäin olen mennyt tuolla työpaikallanikin kun vastuu- ja tehtäväalueet koko ajan kasvavat. Ensi alkuunhan olin vain apulainen salaattihommissa mutta nyt taas tänään tein salaattivuoron kokonaan yksin.
Ja ihan hyvin meni. Parannettavaakin toki jäi kuten sämpylöiden ja leipien leivonnassa mutta uskon kun saan kokemusta siitäkin työstä niin alan senkin homman klaaraamaan paremmin ja jännitys kaikkoaa. Sekä työskentelyni voisi olla siistimpää mutta siihenkin varmaan kokemuksen karttuminen auttaa.
Mutta vastuuta saan koko ajan lisää tuolla työpaikalla ja tehtävätkin kasvavat. Ensin olin vain salaattiapulainen, sitten aloin auttelemaan välillä myös pääkokkia. Nyt teen yksinäni jo salaattivuoroja, minua perehdytetään iltavuorojenkin tekijäksi. Ja alan duunaamaan myös töitä viikonloppuisin. Päättelen että ihan hyvin on mennyt kun uskaltavat antaa minulle lisää vastuuta ja työtehtävien määrä kasvaa.
Mutta en muista olenko täällä koskaan maininnut just tuon kuntouttavan työtoiminnan ja noiden kuntouttavien työvuorojen helkkarinmoisesta tylsyydestä. Työvalmentajalleni aikoinaan näistä ainakin mainitsin ja painotin että en kovin mielelläni enää palaisi näihin hommiin ja hän tuumasi minun olevan tekijä mies. Tarkoittaen varmaan sitä just että eihän noissa hommissa juuri sitä toimintaa ollut. Vaan istuttiin paikoillaan ja purkitettiin jotain suklaapalloja.
