Huomenna on helatorstai. Vapaapäivä ja palkka tulee, vaikka koko päivällä ei ole yhtään mitään merkitystä. Tuntuu hullulta että vielä vuonna 2020 on tämmöinen meininki.
No, kyllähän yksi ylimääräinen vapaapäivä aina silti maistuu. Muuta merkitystä tuolla ei sitten olekaan. Enkä todellakaan ulkomuistista muista miksi kyseistä päivää juhlitaan.
Tänään oli vain hassu fiilis töistä pois lähdettäessä. Tuntui kuin olisi ollut perjantai vaikka olikin vasta keskiviikko. Pitää muistaa perjantaina mennä töihin. Sitten onkin taas maanantailla pidennetty viikonloppuvapaa.
Minua on yksi asia jäänyt ihmetyttämään. Vuoden 2012 juhannuksena vietettiin perhanan hauska juhannus veli-vainaan ja hänen parin työkaverinsa kanssa. Alkoholi virtasi, silloin minäkin join sitä vielä kohtuudella vaikka silloin toki reippaasti. Ja hauskaa oli kaikilla. Tuo oli niin hauska juhannus että ei olisi haitannut vaikka olisi jäänyt viimeiseksi yhteiseksi ajaksi veljeni kanssa. Olisi ollut hieno loppu yhteiselle ajalle.
Jaa niin, niinhän se olikin. Sitä se lopulta olikin. Viimeinen kerta samalla kun näin veljeni elossa. Kun sanotaan että pitää erota sovussa sillä koskaan ei tiedä milloin on viimeinen hetki rakkaan ihmisen kanssa. Tuo oli just sitä, esimerkillinen tapaus siitä miten voi parhaimmassa tapauksessa viettää yhteiset viimeiset hetket rakkaan ihmisen kanssa. Minua on vain jäänyt ihmetyttämään kun yhtään kuvaa en ottanut tuolta juhannusviikonlopulta, en ainakaan niitä löydä mistään. Eihän ne mitään ihmeellisiä kuvia olisi olleet, ryyppäämistä ja rellestämistä. Mutta olisivat olleet hienoja muistoja nyt.
Veljeni kuoli pari viikkoa tuon vuoden juhannuksen jälkeen.