Kukaan muu jättänyt menemättä kokoaikaiseen työhön sen takia, että mielikuvat työnantajasta ovat kaikkea muuta kuin positiivisia? Se olisi toki eri juttu, jos olisin kokonaan työtön. SIlloin voisin kantaa vaikka vettä avannosta toiseen, kunhan siitä saa palkkaa.
Kahdesti on ollut tällaisia piirteitä kieltäytymispäätöksessä mukana. Molemmilla kerroilla minulla oli kylläkin työsuhde voimassa toisaalla, eikä siis mikään kipeä tarve ottaa vastaan eka irtoava duuni.
Ekalla kerralla tarjottiin työtä isohkosta suomalaisyrityksestä, joka oli yhteen aikaan kyllä suosittu työnantaja, mutta tuossa vaiheessa porukkaa paremminkin lähti talosta tai potkittiin pihalle. Ei oikein napannut kokeilla tuossa kohdassa arpaonnea, kun tarjottu homma ei ollut mikään perfect match muutenkaan.
Toisella kerralla kyse oli pienestä omia tuotteita hienosti innovoineesta firmasta, jonka omistaja-toimitusjohtaja on yrityksessä kaiken keskiössä. Ihan kaiken. Tarina oli muutenkin erikoinen, eikä siitä sen enempää, mutta en saavuttanut varmuutta, löytäisinkö tämän patruunan kanssa pysyvää yhteisymmärrystä. Mielikuva yrityksestä ei niinkään ollut vetäytymiseni takana kuin mielikuva pääjehusta ja hänen tavoistaan. Kaikki kunnia hänelle, hienon bisneksen on mies potkinut pystyyn, mutta jos ylipäätään koskaan on parasta luottaa intuitioon, niin minulla se kerta oli tuolloin.
Onko palkkaava taho työhaastattelussa tai vastaavassa tilanteessa koskaan kehunut kenellekään omaa spermaansa? Minulle on. Kaikki läsnäolijat olivat miehiä, sanotaan se nyt tarkennukseksi, vaikka ei tämä kai tarkenna oikeasti mitään. Onpahan tuollainenkin tapaus koettu.