Minusta tuollainen sisältäpäin tappaminen on semisairasta ja menee samaan sarjaan näiden kissantappovideoiden kanssa. Ei siitä sen enempää.
Ihmiset on nykyään niin vieraantuneita luonnosta, että eläimistä on pelkkiä mielikuvia, ei todellista kosketuspintaa. Hyvänä esimerkkinä oravan herttaisena pitäminen samalla, kun vihataan rottia. Kovinkaan suuria käytännön eroja noilla kahdella eläinmaailman edustajalla ei kuitenkaan ole. Luonnossa pitäisi oikeasti viettää aikaa, jotta voisi ymmärtää jotain muista eläinlajeista ja niiden merkityksestä toisilleen ja ihmiselle. Pitäisi ymmärtää se, että kaikki elämänmuodot ovat yhtä arvokkaita, mutta myös se, että jonkun tehtävä on kuolla, jotta joku toinen saa syödä.
Ihmisen ei pidä mennä keinotekoisesti liikaa sörkkimään luontoa ja pelastamaan lajeja, jotka olisivat tuhoon tuomittuja, mutta on kuitenkin syytä pitää joidenkin lajien kantoja kurissa, jos se on kaikkien etu. Tästä esimerkkinä särkikalakantojen kasvun hillitseminen, jotta saadaan hillittyä vesistöjen rehevöitymistä ja toisaalta säästettyä ravintoa muillekin kalalajeille. Tästä on hyötyä hapekkaampaa vettä tarvitseville kaloille, puhdasta uimavettä kaipaaville ihmisille, sekä niille henkiinjääneille särkikaloille. Haittaa koituu lähinnä hauille, joille on kuitenkin tällaisessa tilanteessa jo valmiiksi ylitarjontaa ruuasta.
Luonnossa pitää olla, jotta ymmärtää sen arvaamattomuuden. Aavalla järvenselällä lyhytkin säätilan muutos voi tuntua erittäin rajulta, sadekuuro voi nostattaa mukanaan isot mainingit. Syysaamuisella lenkkipolulla voi huomata edellisöisen myrskyn kaataneen satapäin puita ja yhtäkkiä havahtua karhun ujellukseen lähistöllä. Lintulautaa liian läheltä tarkkaillessaan saattaa ajautua törmäyskurssille kuukkelin kanssa. Jokeen vahingossa liian syvälle kahlatessaan saattaa säikähtää kookkaan, tumman lohen hyppyä vain parin metrin päässä. Nykypäivän ihminen saa yllätyksiä vain toisen ihmisen toiminnasta. Ikään kuin luodaan kaupunkiin betonimetsää. Autot ovat hirviä, pyöräilijät kettuja, junat karhuja jne. Kyllä se vähän panee miettimään, että onko tässä touhussa oikeasti mitään järkeä.
Itseydessäni olen tehnyt havainnon, havainnut, että kuta enemmän olen luonnossa viettänyt aikaani, sitä enemmän kunnioitan erinäisiä elämänmuotoja. Myönnän, joskus tulee niitattua muurahaisia soutuveneen pohjalta(tietty mukavuudenhaluisuus, vaikka kyllähän se väärältä tuntuu) ja joskus on tullut aika pitkään säilytettyä rapuja sumpussa, mutta tarpeetonta harmia pyrin muutoin aina välttämään. Kalan käsittely on asia, joka on usein varsin surullista katsottavaa. Jos se kala nostetaan vedestä ja puristellaan sitä kuivin käsin, niin ensinnäkin kalan limakalvo vaurioituu pahasti(vrt. ihmisen palovammat), ja toiseekseen sisäelimet saattavat ottaa hittiä. Eli jos nyt joka on ongelle menossa, niin kala irti vedessä ja mielellään ilman kosketusta kalaan. Tai sitten samoin tein pappia niskaan.
Mä ajattelen sen niin, että jos mä kunnioitan luontoa, niin siinä tilanteessa, jossa se ursus arctos ei olekaan lenkkipolun viereisessä metsikössä, tai 200 metrin päässä alavirrassa, vaan siinä polulla tai siinä poolilla, niin tilanteesta selvitään "puhumalla". Metsän kunkku tietää, että on sen kannalta parempi, että säilyn hengissä (koska lopetusjahtihan siitä syntyisi). Toisaalta mikään ei luonnossa takaa mitään ja tuo kaikki on vaan voimaannuttavaa höpöhöpöä.
Ruuantuotannosta sen verran, että ihan hyvillä mielin syön lihaa ynnä kalaa (ainoastaan Itämeren lohi pannassa), mutta jos nyt jostain syystä lopetettaisiin lihatalous, niin ei se mua sinänsä hetkauttaisi. Ainakin tervehdyttäisi elintapoja.
Taas lähti niin pahasti laukalle, etten oikein muista, mikä ajatus tässäkin viestissä oli.