Mökillä ollaan taas...
Ei tämä sinänsä ole pelkkä huviretki vaan ollaan valmistelemassa mökkiä miehen lapsen ja hänen parhaan ystävänsä tuloa varten. Tarkistetaan että puita on saunalla ja tuvassa. Sytykkeitä ja tulitikkuja löytyy. Tämä mökkihän on mallia "mukavuuksia ei löydy". Ei ole sähköä, ei vettä, ulkohuussi on. Mökki on kompakti, pöytä, pari penkkiä, vuodesohva (juuri mahtuu avaamaan kahdelle), takka&kamina. Puulämmitteinen sauna on, kanto vedellä. Jotenkin tämä nyt on vain se "The mökki" (minulle), hienoista huviloista viis.
Tietenkin minua vähän huolestuttaa että miten se "lapsi" selviää täällä (ilman minua). Kun hän ollut aina täällä meidän kanssa. Sen tiedän että kaikki piisit vetää täällä niin hyvin ettei ole huolta savustuksesta. Ja rantautuminen tänne ei ole helppoa koska tämä on kivikkoranta. Eikä tuo miehen lapsi ole edes paljon soutanut. Kun minä olen aina soutanut kun olen sitä tottunut tekemään. Mutta pakko on luottaa että tyypit kyllä selviää tänne. Osaa tehdä tulet kiukaaseen (olen sitä kyllä opettanut). Tai vaikka takkaan jos tekee mieli takkaa lämmittää. Jokin pieni äiti (ja huoli) aina välillä herää vaikka en edes ole lapsen äiti enkä koe olevani kovin äidillinen.
Ja kyllähän täällä on saanut nauttia mökkeilystä. On kiva olla. On oma rauha. Saunaa, uintia (vesi n. 22°C). Jotain pientä naposteltavaa, limsaa ja ihanaa yhdessä oloa. Ei se kummempaa vaadi kun on hyvä olla rakkaansa kanssa.
Edit. Mies on juuri virvelöimässä laiturilla. Minä lämmitin takkaa...