Tänään menen vihdoin katselemaan Hämeenlinnan kesäteatterin näytelmän Mitä kuuluu Marja-Leena? Kuten nimestä voi päätellä niin tämä näytelmä on musikaalinen ja siinä lauletaan samalla Leevi and The Leavingsin tuotantoa. Leevit kuului aikoinaan suosikkibändeihini niin siksikin koen tärkeänä päästä katselemaan tuon pläjäyksen itsekin.
Missasin vain nuo mahdollisuudet päästä edullisemmalla lipulla teatteriin. Tuolta Klubitalolta tehtiin heinäkuussa reissu sunnuntaina teatteriin ja omavastuuhinta tuolle olisi ollut vain 10-15 euroa mutta olin samaan aikaan siellä Hauholla kesäteatterissa PAMin kustantamana niin en päässyt tuolle reissulle.
Ja sieltä toisestakin kuntoutuskeskuksesta tehtiin reissu Hämeenlinnan kesäteatteriin ja omavastuuhinta olisi ollut myös jotain 10-15 euroa mutta tämäkin meni lopulta ohi kun oli muuta hommaa elämässä. Kyselin kyllä että pääsisikö retkelle myös kotikuntoutujat mutta jäi lopulta koko juttu minun osalta muiden aktiviteettien varjoon.
No, pakkohan tuo Hämeenlinnan kesäteatterin näytelmä on päästä katselemaan etenkin sen vuoksi että siinä lauletaan Leevi and The Leavingsin tuotantoa niin tänään sitten teatteriin sillä normilipunhinnalla joka on 35 euroa.
Eilen oli puhetta aika painokkaastikin tuon kotikuntoutuksen tukihenkilöni kanssa taas noista liian tiukoista aikatauluista, runsaasta aktiviteettien ja tapahtumien määrästä sekä rauhoittumisen tärkeydestä.
Kovasti tämä tukihenkilö yrittää painottaa minulle tätä rauhoittumisen merkitystä kuntoutuksessa. Että en liian tiheäksi laittaisi aikataulujani vaan jäisi hyvin viikkoon myös päiviä jotka on pyhitetty levolle ja rauhoittumiselle. Mielen hyvinvoinninkin takia se olisi hyvä että olisi aikaa myös rauhoittua, kiireellinen elämä voi käydä herkästi psyykkeen päälle.
Tukihenkilö on sitä mieltä että elämässäni tapahtuu nyt jopa liikaa. On paljon erilaista tapahtumaa ja menoa ja se ei välttämättä ole hyvä juttu kuntoutumisen kannalta.
Mutta kun ei se ole niin helppoa olla vain kotona ja rauhoittaa elämää. Tykkään kuitenkin käydä erilaisissa tapahtumissa ja harrastaa asioita. Tykkään melko tapahtumarikkaasta elämästä kuitenkin, en sitä sen vuoksi tee että somessa näyttäisi hyvältä. Ei tällainen hektisempi elämä ole minulle mitään pakkopullaa. Ehkä sekin että olen kiinnostunut monipuolisesti asioista ja tykkään kierrellä tapahtumissa, olla myös ihmisten keskuudessa.
Se on vaikeaa muuttaa tätä koko elämän asennetta. Että oppisi olemaan enemmänkin kotona ja pitämään päiviä jolloin ihan vain rauhoittuu. Nyt se asenne ja tapa tuntuu olevan kuitenkin se että jos joku viikonlopun päivä on vaikka "tyhjä" ja ilman aktiviteettia niin herkästi katson ainakin lähialueiden tapahtumakalenterit läpi että saisiko sinne järkättyä jotain tapahtumaa. Pitäisi opetella kokonaan asennoitumaan elämään eri lailla, että olisi enemmän kotona ja pitäisi sitä tärkeänä.
Toinen asia mistä oli tukihenkilön kanssa eilen puhetta oli tämä impulsiivisuus. Käytän rahaa liian herkästi impulsiivisesti. Ja tämä on korostunut etenkin nyt kesällä. Tuolla Elomessuillakin minulle tuli herkästi impulsseja että nyt pitää käydä syömässä, juomassa kahvia tms ja ostaa uusi raastin ja en esitellyt vaan ostin. Pitäisi jollain tavalla oppia käyttämään rahaa järkevämmin ja hallitsemaan enemmän impulsiivisuutta.
Missasin vain nuo mahdollisuudet päästä edullisemmalla lipulla teatteriin. Tuolta Klubitalolta tehtiin heinäkuussa reissu sunnuntaina teatteriin ja omavastuuhinta tuolle olisi ollut vain 10-15 euroa mutta olin samaan aikaan siellä Hauholla kesäteatterissa PAMin kustantamana niin en päässyt tuolle reissulle.
Ja sieltä toisestakin kuntoutuskeskuksesta tehtiin reissu Hämeenlinnan kesäteatteriin ja omavastuuhinta olisi ollut myös jotain 10-15 euroa mutta tämäkin meni lopulta ohi kun oli muuta hommaa elämässä. Kyselin kyllä että pääsisikö retkelle myös kotikuntoutujat mutta jäi lopulta koko juttu minun osalta muiden aktiviteettien varjoon.
No, pakkohan tuo Hämeenlinnan kesäteatterin näytelmä on päästä katselemaan etenkin sen vuoksi että siinä lauletaan Leevi and The Leavingsin tuotantoa niin tänään sitten teatteriin sillä normilipunhinnalla joka on 35 euroa.
Eilen oli puhetta aika painokkaastikin tuon kotikuntoutuksen tukihenkilöni kanssa taas noista liian tiukoista aikatauluista, runsaasta aktiviteettien ja tapahtumien määrästä sekä rauhoittumisen tärkeydestä.
Kovasti tämä tukihenkilö yrittää painottaa minulle tätä rauhoittumisen merkitystä kuntoutuksessa. Että en liian tiheäksi laittaisi aikataulujani vaan jäisi hyvin viikkoon myös päiviä jotka on pyhitetty levolle ja rauhoittumiselle. Mielen hyvinvoinninkin takia se olisi hyvä että olisi aikaa myös rauhoittua, kiireellinen elämä voi käydä herkästi psyykkeen päälle.
Tukihenkilö on sitä mieltä että elämässäni tapahtuu nyt jopa liikaa. On paljon erilaista tapahtumaa ja menoa ja se ei välttämättä ole hyvä juttu kuntoutumisen kannalta.
Mutta kun ei se ole niin helppoa olla vain kotona ja rauhoittaa elämää. Tykkään kuitenkin käydä erilaisissa tapahtumissa ja harrastaa asioita. Tykkään melko tapahtumarikkaasta elämästä kuitenkin, en sitä sen vuoksi tee että somessa näyttäisi hyvältä. Ei tällainen hektisempi elämä ole minulle mitään pakkopullaa. Ehkä sekin että olen kiinnostunut monipuolisesti asioista ja tykkään kierrellä tapahtumissa, olla myös ihmisten keskuudessa.
Se on vaikeaa muuttaa tätä koko elämän asennetta. Että oppisi olemaan enemmänkin kotona ja pitämään päiviä jolloin ihan vain rauhoittuu. Nyt se asenne ja tapa tuntuu olevan kuitenkin se että jos joku viikonlopun päivä on vaikka "tyhjä" ja ilman aktiviteettia niin herkästi katson ainakin lähialueiden tapahtumakalenterit läpi että saisiko sinne järkättyä jotain tapahtumaa. Pitäisi opetella kokonaan asennoitumaan elämään eri lailla, että olisi enemmän kotona ja pitäisi sitä tärkeänä.
Toinen asia mistä oli tukihenkilön kanssa eilen puhetta oli tämä impulsiivisuus. Käytän rahaa liian herkästi impulsiivisesti. Ja tämä on korostunut etenkin nyt kesällä. Tuolla Elomessuillakin minulle tuli herkästi impulsseja että nyt pitää käydä syömässä, juomassa kahvia tms ja ostaa uusi raastin ja en esitellyt vaan ostin. Pitäisi jollain tavalla oppia käyttämään rahaa järkevämmin ja hallitsemaan enemmän impulsiivisuutta.
/img-s3.ilcdn.fi/4101b20eaf5ecffd2534c837352e66eaa31e64628303d13cf84e575e13c3df27.jpg)
