Se on muuten sillä ja lailla, että tasan kuukauden kuluttua tai neljän viikon ei kuukauden, lähdetään vaimon kanssa Kyprokselle viikoksi. Ihanaa kun saa taas laittaa vyölaukun vyötärölle ja vetää bermudashortsit jalkaan. Ja aurinkorasvat jätetään himaan, ne on homoille noi rasvahommat. Jos vähän palaa, niin ei siihen kuole. Ainakaan heti. Mutta toi lentomatka taas vähän askarruttaa, kun koneessa on kuitenkin kosmista säteilyä enemmän kuin maassa. Ja siihen päälle vielä se, että koneen ilmastointi kierrättää kanssamatkustajien pöpöjä mun hengitysilmaan. No sitä onneksi voi vähän ehkäistä kun laitaa suun ja nenän eteen sellaisen suojan, hengityssuojaimen. Ja siihen pieni reikä ja juo pillillä niitä juomia mitä koneessa sitten juokin. On siinä aina omat juttunsa kun lähtee omaa pihaa pidemmälle, mutta riskeistä huolimatta kyllähän matkailu avartaa. Jaahas, jos tekis vähän etunojapunnerruksia ennen kuin menen vaimon viereen sitä halimaan. On se ihana.