Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
Mikä sivusto toi Suomikiekko.com oikein on? Ainakin suht lennokkaita juttuja milloin miltäkin syväkurkulta on sieltä luettavissa.
Toi taisi olla se sivusto, mikä aina välillä julkaisee jotain top-10 suomalaiset Sveitsin liigassa yms. listauksia, missä jokainen kuva on laitettu omalle sivulle. Käyttäjä joutuu klikkailemaan seuraavaa ja odottelemaan latautumista ja sivusto saa 11 klikkausta yhdestä jutusta.Mikä sivusto toi Suomikiekko.com oikein on? Ainakin suht lennokkaita juttuja milloin miltäkin syväkurkulta on sieltä luettavissa.
Onko kukaan muu koskaan lukenut MTV3:n tekstikanavan sivulla 203 löytyvää Sport chättiä? Siellä joku MTV:n oma trolli haukkuu joka päivä useiden viestien voimin Lainetta ja F1-kauden aikana myös Räikköstä ja siitäkös sitten syntyy paljon kinastelua. Ei kai kukaan trolli tuhlaisi 100 euroa tai yli joka kuukausi vain trollatakseen? Ellei siellä sitten joku Ilveksen liigapelaaja pura vitutustaan tms.
Joillakin tipaton tammikuu oli saatanallinen aika tai sitten hyvinkin vapauttava tekijä. Kostin kaikille asioista jauhajille ja onneksi "hammasharjaton helmikuu" on pian ohi. Leuat mätänee toisiinsa kiinni. Ystävät vähenee, vaimo ei suutele. Lähikaupan kassaneiti ei räpäytä silmiään koko maksuoperaation aikana. Oma koira pakenee sängyn alle iltalenkin tullessa.
Vielä viikon päivät...
Harvoin olen näin nasevaa kirjoitusta lukenut! Suorastaan Huovismaista kerrontaa, kiitokset kirjoittajalle! Jos osaisin kyynisyydeltäni nauraa, nauraisin:)
Pasko postiluukusta sisään. Tai kuse.Voi vittu mulle rupeaa riittämään tuo naapurista kuuluva pauke ja mölinä. Uuden kämpän etsiminen rupeaa tosissaan jo muhimaan mielessä ja olen tässä jo tarjontaa katsellut.
Tsemppiä täältä! Tää on klisee, mutta "jaksaa, jaksaa". Intti meni ainakin itselläni omalla painollaan alkusäätöjen -ja jännityksen jälkeen ja jos jotain hyvää, niin siellä ei tarvitse ainakaan erityisesti mistään stressata.En oikein tiedä mikä se sopivin ketju tälle olisi. Tässä vähän erilaisten tunteiden myllerrys päällä. Huomenna astun palvelukseen 8 vuoden kuntoutuksen jälkeen ja sen ympärille tässä vähän kaikki asiat menee. Opiskelen ja opinnot oli järjestetty, niin että saan hoidettua yhtä vaille kaikki tutkinnonosat ennen armeijaa pois. Viime viikolla päättynyt näyttö meni ihan hienosti. Viime viikon torstaina jo sovittu kissojen väliaikainen koti peruuntui ja tuli kiire löytää uusi. Kauhea stressihän siitä nousi, mutta onneksi parissa päivässä löytyi Facebookin kissaryhmien avustuksella hyvä koti heille. Sitten alkoikin hä kirjoitus. Se on minulle ollut aika peace of cake, mutta kun työarki muuttui arjeksi, jossa oli vähän asiointeja ja järjestelyjä ja fokus vain kirjoittamisessa, niin eipähän olekaan ollut helppoa. Lopulta luovutin, sillä en ennätä portfolioita ajallaan palauttamaan millään. Itsearviointeihin rupesi puskemaan aivan ihmeellistä tekstiä, suoria ajatuksia. Ainoa vaan, ettei ne ajatukset liittyneet työhön mitenkään. Tekeminen ei edennyt mihinkään ja mitä pidemmälle viikko kulki, kävi se vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Jännitys ja kissajärjestelyihin liittyvä huolehtiminen (ehkä turhaan) astui etusijalle omassa pääkopassani. No, tässä sitä ollaan. Olo on tyhjä, kun nyt on tyhjä koti kolmen kissan poisviennin jäljiltä. Ikäänkuin olisi kaiken saanut tehtyä, mutta tositilanne on eri. Ne portfoliot ovat edelleen kirjoittamassa ja aamun palvelukseenlähtö jännittää yhä, enemmän ja enemmän. Nyt vaan voimat tuntuvat olevan poissa.
Tsemppiä täältä! Tää on klisee, mutta "jaksaa, jaksaa". Intti meni ainakin itselläni omalla painollaan alkusäätöjen -ja jännityksen jälkeen ja jos jotain hyvää, niin siellä ei tarvitse ainakaan erityisesti mistään stressata.
Sellainen seitinohut aavistus, että @pettter olisi mahdollisesti noussut tänään ratikkaan Hakaniemessä. Tämä on nyt kyllä hakuammus.
Noniin, eilen Roger Moorea vähän lapsetti, ja katsoin sitten tuon ihka aidon Leijonakuninkaan. Oli juurikin niin erinomainen kuin muistot lapsuudesta antoi myöten, oli tuosta jokunen vuosi kun tuon leffan on viimeksi kokonaan katsonut. Menee itse asiassa heittämällä varmaan ainakin jo lähemmäs 15 vuotta kun tuon on ihan oikeasti kokonaan nähnyt, penskanahan tuo tuli katsottua toki useasti ja jos nyt ei ihan reploja muistanut ulkoa, niin ainakin lähes jokainen yksityiskohta oli mielessä.Viime sunnuntaina tuli katsottua veljenpojan kanssa Leijonakuningas 2 - Jylhäkallion ylpeys. Ei siinä, ihan jees sekin, mutta tulipa mieleen että aito ja alkuperäinen Leijonakuningas on kyllä aivan saatanan hyvä elokuva. Ihan suosikkileffoja kaikki genret mukaanlukien ja hyvät ääninäyttelijät, sekä suomenkielisessä että englanniksi puhutussa versiossa. Suomalainen joiltain osin ehkä jopa parempi, Jukka-Pekka Palo Scarina on aika hyytävä ja PP Petelius Timonina kanssa kova. Mufasa molemmissa hyvä, suomalainen versio tekee myös hyvin kunniaa James Earl Jonesin alkuperäiselle äänelle.
"Remember who you are. You are my son and the one true king"
Tästä en tiedä, koska hankala sinänsä sanoa että koskettaako joku leffa miten ja millä tavalla minua. Jollain tavalla herättää tunteita, kai se sitten lasketaan koskettavaksi? Aikuisena sitä vaan katsoo ehkä vähän eri tavalla kuin lapsena, tai ainakin näkee tiettyjä asioita eri silmin ja miettii kokonaisuutta.Varmasti koskettava leffa. Oikeasti.
Se mummo oli konttauskunnossa ennen mua. Kännyssä on todisteena kuvia. Voi luoja.Onko @petter mahdollista, että törmäsit rajuotteiseen dominaan? Sinä et muista, mutta kumpikin sai. Ja sinä toki ne mustelmat mutta sopivasti myös saikun hiihdon seurantaan.