Mua ihmetyttää lasketteluväen elämä. Tekevät videoita ja höyryävät kuin piripäät. Aina on niin nastaa. Lueskelin tosta 2010-luvun suursankaristamme Pekka Hyysalosta jotain juttua ja johan oli. Mitä ne vetää? Se ei ehkä uskalla pysähtyä näkemään tilannettaan (sen eksä olikin sanonut Peksin "muuttuneen" ja Peksi uhos että hän ei ole eksän ystävä, vaikka eksä olis tahtonut, mutta Peksi tahtoi muuta). Oon kerran kuullut sen puhumassa ja olin että joo, kai sulle nyt tästä maksetaan jotain. Mitähän ne on Peksistä mieltä, jotka on olleet onnettomuudessa eivätkä sitten olekaan niin jaksaneet tsempata? Voi olla lievä huonommuuden kokemus. Lukioaikoina oli suursankarina joku "hiihtopummi", joka halvaantui auto-onnettomuudessa ja sai sitten ittensä jotenkin hengiltä, kun ei enää tahtonut elää kun ei enää päässyt hiihtämään eli laskettelemaan. Outoo. Huomaa etten tajua tästäkään asiasta yhtään mitään. Tämmöstä. En mä innostu tommosesta, oon ollut aika pahan onnettomuuden jälkeen kuntoutuksessa eikä tullut mieleenkään sen jälkeen olla kertomassa tsempin ilosanomaa. Mut en ookaan "hiihtäjä". Enkä yrittäjähenkinen, enkä kokoomuslainen, enkä Jari Sarasvuon ihailija. Kun sais vaan olla rauhassa.