Voin ylpeydellä sanoa asuneeni Mouhijärvellä. Tämä tapahtui vuonna 1999 ollessani 6-vuotias, ja kesti noin kaksi kuukautta. Ehkä siitä syystä minusta kehkeytyi Tapparan mies, en kyllä yhtään muista mistä lähtien niin olen sanonut. Luultavasti kuitenkin Mouhin ansiota.
Jälkeenpäin kun miettii niin oli kyllä todella eksoottinen kokemus. Tampereelta muutettiin ja Tampereelle muutettiin, mutta Mouhijärvi pysyi minussa. Kauppaa ei ollut ainakaan siinä osassa Mouhijärveä, vaan kauppa-auto ajoi pihaan. Sinne aina innolla hypättiin äidin ja veljien kanssa, oli maailman hienoin asia. Esikoulu oli ala-asteen yhteydessä ja sinnekin mentiin taksilla, mikä oli pelottavaa. Koulussa en saanut kavereita esikoululaisten yhteydestä, mutta kuutosluokkalaiset ottivat minut porukkaansa ja pelattiin purkkista. Söin ensimmäistä kertaa mustaa makkaraa siellä, enkä silloin vielä pitänyt.
Naapurin poika oli kolmosluokkalainen, joka ajeli omalla autollaan ja osasi jo laittaa sitä. Siihenkin peltoautoon oli revitty osia ties kuinka monesta autosta, isäukkonsa oli opettanut. Siellä hiekkateillä ajeli vapaasti, vanhemmat eivät tainneet antaa meidän mennä kyytiin.
Lopulta muutettiin pois, koska meille myyty talo oli täysin paskassa kunnossa ja kusetusta. Vedet täytyi itse lämmittää jne, kauppa ilmeisesti purettiin. Täytyy kysyä isältä vielä tarkemmin että miten se meni.