Niin, kyllä minäkin kiroilen mutta kotoa on kyllä tullut tietyt hyvän tavan rajat juuri tuota nimittelyä kohtaan. En oikeasti ole koskaan ketään huoraksi sanonut. Erästä homokaveri(tai no lepakko, mutta silti) joskus olen homoksi haukkunut, kun se alkaa liian homomaiseksi. Se kuitenkin kehittynyt ajan myötä, siis miten kenellekin voi puhua. Teininäkin tuli edes vähän miettinyt millaista kieltä julkisilla paikoilla käyttää.
Olen tosin aina ollut liian kiltti.
Niin, vanhempien kuullen en varsinkaan teininä koskaan kironnut. Nyt joskus jonkun kirosanan, mutta en todellakaan paljoa. Siitä on kyllä ollut hyötyä - ei ole koskaan ollut ongelma esim. töissä olla kiroamatta.
Kaveri kerran sanoi, että "Ei kannata kiroilla liikaa, koska muuten kukaan ei tajua kun sulla oikeasti vituttaa.". Se on niin totta!