Autossani olivat eilen eräässä kohtaa tiistaista päivää minä, äitini ja hänen koiransa. Äitini meni autosta ulos, lääkärissä käymään, minun piti vartoa autossa. Koira selvästi halusi ulos. No, käydään sitten kävelemässä pikku lenkki, että jos on isokin hätä, kun siltä se vaikutti, sen verran minäkin koirien sieluun näen.
Niinpä kävelin Rautatienkatua ja siinä seksikaupan kohdalla (vai onko siinä vielä sellainen) Etu-Lyötyn lähellä koira pysähtyi ja turautti keskelle katua helkutinmoiset paskat. Olin näkeväni, kun koiran silmät tihrustivat siitä ilosta ja nautinnosta, kun se sai vääntää kaksi kunnon pökälettä siihen kaupungin herttaiselle, joskin hieman hiekkaisen pölyiselle kadulle. No mitäpä siinä teen. Maailman pikselit tuntuivat pysähtyvän siihen kohtaan. Ei minulla mitään paskankeräysvälineitä ollut mukana, en edes ennen reissua tiennyt, että koiraa ulkoilutan. Olin menossa koiran kanssa sinne lähellä olevaan puistoon. Siellä se koira kusi viidesti ja hätyytti kerran sorsia. Olihan se niin ratkiriemukasta siinä mennä. Mutta eipä tullut kakkaa enää. Ei.
Niin että jos olette siihen paskaan siellä kadulla törmänneet, niin koiran vastuuhenkilönä sanon: MINÄ SE OLIN, OLEN SYYLLINEN.
Ehdotan, että pidämme hirttäjäiseni vasta noin kuukauden kuluttua, on nimittäin sitä ennen pari projektia tehtävänä. Ja jääkaappi pitää siivota, pakastin sulattaa, onhan näitä. Kärppien kausikin on kesken. Kalenterissani näyttäisi olevan hyvin tilaa tuolla huhtikuun lopulla.