Sattuman kautta avauduin omasta elämästä viime syksynä nykyisen työpaikan avajaisissa. No se täti kelle avauduin sattui olemaan tavallaan yhteistyökumppani meidän yhdistykselle tai me niinkun ollaan jäsenjärjestö heille. En sano nyt vielä mitään tarkemmin tästä, mutta tämä täti sanoi mulle silloin, että elämäsi tuntuu aika mielenkiintoiselta ja sellaiselta, että jos haluaisin kirjoittaa koko stoorin ylös niin se voitaisiin julkaista heidän lehdessään. No innostuin asiasta ja kirjoitin sitten elämän tarinani. Annettiin sitten asialle kuitenkin hautumisaikaa ja se oli hyvä juttu. No nyt keväällä sitten asia tuli mieleen, että nyt olisin valmis siihen, että se voitaisiin julkaista jos he vielä kiinnostuneita ovat. No olivathan he. Siellä oli työntekijät hiukan vaihtuneet ja eri nainen on nyt taustalla. Sellainen toimittajan hommia ja tekstin editointia 30 vuotta tehnyt ammattilainen. Annoin hänelle vapaat kädet tiivistää tekstiä, koska siitähän tuli pitkä kuin mikä.
No tän viikon to tuli häneltä sitten sähköpostia, että valmista on. Luin jutun ja olihan se tehnyt siitä hemmetin hyvän. Leipis otsikoineen ja väliotsikoineen oli tehty niin hyvin, että itkeä tihrutin lähes tulkoon kun luin sitä. Teksti muuten oli minun kirjoittama täysin, siihen ei silleen oltu puututtu. Mitä nyt paremmin jäsennelty ja tosiaan ne otsikot siinä ja jokunen asia jätetty pois ihan hyvästä syystä.
Tän kesän lehdessä se sitten julkaistaan. Vinjetti: Selvitymisen Tarina, Otsikko: Helmi, joka luuli itseään siaksi.
Nämä jo kosketti mua. Enempää en paljasta koko tekstistä enkä mikä lehti jutun julkaisee, mutta sanotaan vaikka silleen vihjeeksi, että 4 kertaa vuoteen se lehti tulee. Eli EI ole Seiska tai Apu esmes :)
Mutta enivei, tää on mulle helvetin iso ja kova juttu. Jo se, että joku taho on aidosti kiinnostunut mun elämän kaaresta ja siitä mitä se sisältää niin tuntuu hienolta. Kun kuitenkaan ei kovinkaan iisisti ole koskaan mennyt, paitsi tiestysti nyt kun huumeet jäi pois kuvioista. Tiistaina muuten tulee 3,5v täyteen kuivilla olemisesta. Se on oikeastaan se kaikkien aikojen kovin juttu mulle itselle. Mutta on tämä lehtijuttukin helevetin iso asia mulle. Ainoa mitä jutulla ja sillä "julkisuudella" toivon tuovan mukaan on se, että ne ketkä painii nyt samoissa jutuissa missä itte oli vielä 3,5v sitten, niin heille se valo sinne tunnelin päähän ja se toivon kipinä syttymään. Kun edes yksi ihminen saisi siitä jutun lukemisesta voimia taistella normaaliin elämään ilman päihteitä. Yksi ihminen pelastuisi niin silloin se lehtijuttu on onnistunut. Enkä minä oikeastaan edes saa henk. kohtaista julkisuutta (kartan myös sitä muutenkin) vaan mun elämä saa, ainakin tietyissä piireissä. Ja asia on enemmän kuin ok kun se menee silleen.
Ja ai niin, mullahan alkoi LOMA. 5 viikkoa, toivottavasti sää olisi kohdillaan kaiken tän kylmäkauden jälkeen ja jos jonkun minireissunkin saisi toteutettua emännän kanssa niin sit se ois siinä. Ja tämä lomahan on aivan erityinen. Viimeksi amiksen ekan vuoden jälkeen oo oikeasti ansainnut kesäloman. Eli siitäkin on aikaan lähes 15 vuotta. Sen jälkeen kesä"loma" on ollut nimenomaan lainausmerkeissä. Nyt se oikeasti ja aidosti ansaitsi niin voi olla hyvillä mielin lomafiilareissa.
Että eikun vaan hyviä lomia kaikille jatkislaisille kellä se heinäkuuksi alkaa :)
Ps. Musta on taitanut tulla joku ihme sunnuntaisatuilija kun sunnuntaina näitä pitkiä tekstejä tuntuu syntyvän. Jännä homaa sinällään.