Setä muistelee... Minä kirjoitin aikoinani (siitä on oikeasti 26 vuotta) pitkästä matematiikasta B:n. Ajattelin, että voi möhnä, ei tuolla pääse vissiin mihinkään.
Minäkin kirjoitin pitkästä matematiikasta B:n, siitä on 18 vuotta. Hassua, luulin aina sinua hitusen vanhemmaksi, mutta oletkin isoveljeni ikäinen. Jos olisi pitänyt veikata, niin aika tarkkaan viisikymppiseksi olisin veikannut. Sinussa on hyvällä tavalla luontaista viisikymppisyyttä palstaolemuksesi perusteella. Viisikymmentä on muutenkin jotenkin jämpti ikä.
Toisaalta huono minä olen kenenkään ikää arvioimaan. Enpä olisi Jawsin ikää oikein veikannut alun perin, enkä taatusti olisi ensimmäisenä veikannut Kai Nu Laineen iäksi 14 vuotta.
Mutta virallinen ikähän on muutenkin vain numeroita, sillä onhan täällä erityisesti otteluketjuissa eriasteisia länkyttäjiä, joita ei ikinä uskoisi ala-asteen tarkkikselta vielä päässeiksi, vaikka kyseessä ilmeisesti ovat aikuiset, täysivaltaiset ja täysi-ikäiset ihmiset. Tai ei saisi solvata ala-asteikäisiä tarkkistapauksia, monet heistä ovat sisimmässään herkkiä ja kaltoin kohdeltuja.
Onko nykyisin enää edes kunnolista tarkkista? Toki näilläkin palstoilla esiintyy tiheään erityisopettajia, mutta eikö nykyisin ole ollut joku trendi tunkea tarkkishäiriköt oppimishaluisten tavallisten lasten pariin häiriköimään? Minun aikoinani tarkkislaiset olivat selvästi erikseen, lisäksi yläasteellemme perustettiin spontaanisti ja hieman soveltaen "Ö-luokka", johon pistettiin kesken lukuvuoden pahimmat teinihirviöt ja pikkurikolliset, jotta saatiin oppimisrauha taattua normaaleille ihmisille ja friikit pidettyä jonkinlaisessa päivähoidossa.
Takaisin siihen pitkän matematiikan B-arvosanaan. Minä olin siihen oikein tyytyväinen, koe oli yltiöpäisen vaikea ja odotin tosissani hylättyä arvosanaa kun opettajakin niin uhkaili. Aikanaan pääsin erään toisen oppilaitoksen käytyäni Turun yliopiston matemaattiseen tiedekuntaan tietojenkäsittelyn puolelle, mutta vaihdoin nopeasti alaa ja laitosta todettuani, että eihän yliopistotason matematiikasta tullut hevon vittua, eikä se kiinnostanut millään lailla.
Lienen sukuni musta lammas, setäni kun oli matematiikan yliopettaja Turun tekussa ja serkku"poikani" (yli viisikymppinen) on ollut matematiikan professorina Turun yliopistossa ja ties missä hullun tiedemiehen rahakkaissa pesteissä siinä välissä.
Äsken totesin, etten muista edes toisen asteen yhtälön ratkaisukaavaa. Aluksi totesin tämän kauhistuen, mutta sitten kauhistus hälveni kun totesin, että mihin hemmettiin minä sen muistamista juuri nyt tarvitsisin? En ole muutenkaan pitkän matikan laskuja laskenut suurin piirtein sen jälkeen kun kirjoitukset olivat ohi.