Heh. En viitsi sanoa nimeä. Noista aiemmista viesteistä vaan tuli mieleen...
Timo Soini pitkine kravetteineen?
Olipa kerran kylä, jossa asui typeriä ääliöitä. Kylää vartioivat ääliöiden keskuudessa asuvat ääliöiksi naamioituneet natsit, jotka vahtivat että kylässä noudatetaan järjestyssääntöjä, koska ilman sääntöjä ja valvontaa kylä täyttyisi ääliöiden vajaaälyisestä mölinästä, kaikki menisi retuperälle, ja lopulta ääliöt vaan älämölöisivät kaduilla omissa kuolalammikossaan maaten, söisivät hiekkaa ja piirtelisivät omalla verellään ränsistyneiden asumusten seiniin kuvia laatikkopäisestä haastattelijasta.
Epäsäännöllisen säännöllisesti natsit kiersivät kylän läpi, keräsivät pahiten sääntöjä rikkoneet ääliöt ja marssittivat heidät kylän torille, jossa ääliöitä ruoskittiin niin kauan että he vetäytyivät käsittelyn jälkeen omiin asumuksiinsa ja makasivat siellä sikiöasennossa ja hiljaisuudessa pitkiä aikoja. Ruoskimisen julmuus riippui siitä miten pahasti sääntöjä oli rikottu tai oliko ruoskittavaksi joutunut ääliö jo joskus aiemmin joutunut ruoskittavaksi. Toisinaan natsit väsyivät ruoskimaan jotain tiettyä ääliötä, ja teloittivat nämä kaikista paviaaneimmat yksilöt torille.
Ääliöt pelkäsivät natseja ja pyrkivät kaikin tavoin noudattamaan natsien sääntöjä jotta he saisivat jatkaa kylässä oleiluaan ja toisille ääliöille huutelua. Koskaan kukaan ei kuitenkaan voinut olla varma, kuka ääliöistä oli todellisuudessa naamioitunut natsi, ja välillä kävi niin että joku ääliöistä sai jostain huutelustaan todella kovaa ruoskintaa osakseen vaikka oli nähnyt muiden ääliöiden huutelevan samalla tavalla ilman ruoskintaa. Nämä tapaukset saivat ääliöiden vähät aivosolut liikkumaan ja pohtimaan että näinköhän se jolle tuo pienestä ruoskittavaksi joutunut ääliö oli huudellut, olikin tosiasiassa naamiopäinen natsi.
Näitä ajatuksia ääliöt kuitenkin varoivat visusti huutamasta ääneen, koska natsien sääntölistan tärkein sääntö oli että ei missään nimessä saatu arvailla kuka ääliöistä oli naamiopäänatsi, siitä tuli heti niskalaukaus rangaistukseksi. Mutta jos kylässä oli ääliö, jolle huutelusta tuli aina ruoskintaa, tai jos joku ääliö sai huudella vaikka mitä ilman että ruoskintaa tälle tuli, osasivat kylän ääliöt päätellä että nuo ääliöt tuossa ovatkin naamiopäisiä natseja eivätkä normaaleja ääliöitä ensinkään. Saattoipa ääliöiden päissä herätä mietteitä siitäkin, miksi tuokin naamiopäänatsi osaa noin hyvin näytellä vajaata ääliötä, ja pitäisikö muiden natsien laittaa liian läpinäkyvästi ääliötä esittävä natsi ojennukseen jottei tämä taas paljastuisi uusille ääliöille. Mutta kuten säännöissä sanottiin, näiden pohdintojen ääneenpohdinta oli mitä kielletyintä, joten eipä niitä juurikaan ääneen pohdittu. Ehkä hiekkaan joskus tikulla piirrettiin nuoli sen ääliön suuntaan jota naamiopäänatsiksi epäiltiin. Ehkä. Tai sitten se nuolikin vain oli huonosti piirretty kuva laatikkopäisestä haastattelijasta.
Siellä kylässä kaikki sitten kuitenkin asuivat onnellisina elämänsä loppuun asti, paitsi ne ääliöt jotka teloitettiin tai joita ruoskittiin liian usein. Sen pituinen se, loppu, piste ja siinä kaikki folkit.