Joskus (aika usein) sitä miettii, että olisi pitänyt syrjäytyä. Olisi kaikki leppoisampaa. Ottaisi vaikka halpaa punaviintä ja lukisi kirjoja, välillä kävisi jossakin käyskentelemässä ja nautiskelisi kiireettömästä elämästä, kirjoittaisi vaikka runon tai kaksi. Kun tein aikanaan valintoja niin kukaan ei puhunut syrjäytymisestä, eikä esitellyt sitä vakavasti otettavana vaihtoehtona. Nykyisin puhutaan, että iso osa nuorista valitsee syrjäytymisen. On nykynuorilla helppoa, meidän OPO puhui vain kouluttautumisesta. Minua on kusetettu. Jotenkin kun on nyt uponnut keskiluokkaisuuteen niin syrjäytyminen on hankalaa. On asuntolainaa ja vastuuta. Tuskin avovaimokaan tykkäisi mihinkään kaupungin vuokra-asuntoon muuttamisesta kun on tottunut omakotitaloelämään.