Mikäs on sairausloman ja liikuntakiellon syy, jos saa asiaa tiedustella, Stouts77 ja Chambza? Leikkaus, rasituskielto yms?
Voi olla, että olen jonkun kerran liikaakin tästä näilläkin palstoilla maininnut, mutta mainitaan nyt vielä kerran, kun ns. "lähtö lähellä"-tilanteita ei kuitenkaan niin paljon ole elämän aikana ollut, että ne miksikään rutiiniksi olisivat muodostuneet ja tämä tapahtuma jäi lähtemättömästi mieleen (ja kehoon) monella tavalla.
Minullahan oli 2010 joulukuussa ensin raju keuhkokuume, jonka seurauksena sain kovien pakkasien aikaan kuukauden täyttä ulkonaliikkumiskieltoa, ei siis pelkästään liikuntakieltoa. Siinä sitten kärvisteltiin asunnossa, Turussa asuvat vanhemmat kiikuttivat ruokaa ja muuta, kun en saanut aluksi edes roskapussia lähteä viemään pakkaskeleillä.
Sen jälkeen jälkitarkastuksessa ilmeni sydänoireita ja ei kun vajaaksi kolmeksi viikoksi TYKSiin makaamaan sänkyyn anturit rinnassa. Loppulausuntona sydänlihastulehdus, siitä seurannut läppävika ja vajaatoiminta, mykoplasmadiagnoosi sekä sairauslomaa maaliskuun loppuun asti, eli yhteensä 14 viikkoa, josta 10 viikkoa liikuntakiellolla ja loput neljä viikkoa sain sitten vähän köpötellä lähikauppaan ja takaisin, kunhan ei pulssi liiaksi noussut.
Vituiksihan yleiskunto, lihaskunto ja muukin elimistön tasapaino siinä väkisinkin meni kun katseli asuntonsa tapetteja kuukausikaupalla ja makasi sohvalla. Myöhemmin todettiin bonuksena mm. kakkostyypin diabetes, jollaista ei aikaisemmin ollut ollut, mutta verensokeri oli kuitenkin varsin viturallaan. Sydämen saamisessa "close enough"-kuntoon meni myös aikansa, oikeastaan vasta tämän vuoden alussa sain sen verran puhtaat paperit, ettei tarvitse käydä kontrollissa kuin parin vuoden päästä, siihen asti (ehkä loppuikäni) popsin kumminkin betasalpaajia ja verenpainepillereitä ja sydänkäyrissä näkyy jänniä haarakatkoksia.
Fyysisen kunnon kannalta katsoisin, että oikeastaan vasta tänä kesänä pääsin sellaiseen kuntoon (tai vähän parempaankin) kuin mitä ennen tätä episodia, kun ostin uuden fillarin ja sillä on aiempaa enemmän tullut ajeltua samalla kun olen rukannut hieman elintapojani ja syömätottumuksiani. En mihinkään ihannekuntoon, mutta parempaan kuntoon nyt kumminkin. Reilut puolitoista vuotta siinä menikin.
Sattuneesta syystä tämänpäiväinen keskustelu siitä, pitäisikö sairauslomalla olla palkatta, ovatko sairauslomalle jäävät "laiskureita" ja voiko työntekijän omaan sanaan luottaa parin päivän poissaoloissa on saanut vähän lämpeämään. Huvikseni en sairauslomille jää, mutta jos tulee esim. flunssa ja kuumeilua, niin aivan taatusti jään ennemmin kotiin sen sijaan, että vaarantaisin sydämen mitraaliläpän vajaatoimintaoireiden uusiutumisen ja leikkisin jotain työn sankaria, joka saapuu työpaikalleen ja joka viedään sieltä sitten ensiapupoliklinikalle. Sitä ei työpaikoillakaan koskaan tiedä, minkälainen terveyshistoria ja tausta kenelläkin on.