Sosiaalisen elämän ja laiskuuden uusi huipentuma on saavutettu. Sitä tulee vietettyä iltaa istumalla koneella ja päivittämällä aika ajoin jatkiksen hiljaista vapaan puolen foorumia, jonne ei viestejä juuri tule. Samalla on hieman nälkä, ja pitäisi mennä keittiöön asti syömään vaikka leipää tai muuta vastaavaa, mutta ei vain jaksa nostaa jalkojaan pöydältä ja lopettaa hetkeksi koneen tuijottamista.
Oikeastaan pitäisi kuunnella paria levyäkin, mutta kun ei jaksa avata edes tietokoneen cd-asemaa ja syöttää levyä, saatika sitten oikein raahautua olohuoneen puolelle stereoille asti. Työpäivän jälkeenkin tuli nukuttua parin tunnin päiväunet. Se ei silti mitään lisävirettä antanut, ellei tätä lähes horrosmaista koneella nuokkumisen vaihetta lasketa.
Leffojakin olisi katsomatta vaikka millä mitalla, mutta se edellyttäisi kävelyä olohuoneeseen telkkarin ja laitteiston ääreen.
Apatia on tänään ystävämme.