Laitoitko taustalle soimaan Mirellan Timanttei -biisin: "Mun keeeeeneleet, niin pitkään vuotaneet..."Aurajuuston keksijälle annan kyllä sydänhymiön. Tein pannuruokaa, jauhelihaa, sipulia, paprikaa, herkkusieniä hyvin maustettuna ja melkein koko kolmio meni ton päälle. Jätin pienen biitin herkutteluun.
Ei sentään tunnu, että maailma keinuu?Kohta tullut oltua kymmenen tuntia risteilyn jälkeen himassa mutta laivan hissin merkkiäänet kaikuu edelleen korvissa ja kädet tärisee niin maan perkeleesti.
Ei tarvitse edes erikseen mainita!Ei sentään tunnu, että maailma keinuu?
Boldattu on loppupeleissä meidän lasten homma sit joskus. Itse tuota thenyt äitini luona ainakin osittain jo vuosikausia, että mene sinne ja tee valmistelut.Isä on alkanut vähän huolestuttamaan. On edellisen ehkä jonkun parin vuoden aikana ollut aika usein vähintään pienessä flunssassa. Onhan isällä toki ikääkin jo 75 vuotta ja voi olla että ikä vaikuttaa vastustuskykyyn, en tiedä?
Nyt lokakuun lopussa sairasti koronankin jo toiseen kertaan ja valittaa väsymyksestä. Ettei oikein jaksa tehdä mitään kun on väsynyt. Onhan korona etenkin iäkkäämmille ihmisille melko kova tauti kai ja vielä jos sen joutuu sairastamaan kahdesti.
Ollaan usein vietetty joulu kaksin äidin ja veljeni menehtymisten jälkeen mutta nyt ei vastaa vielä siihenkään mitään voinko tänä jouluna mennä taas lapsuuden kotiin. Ei vastaa mitään kun ei tiedä vielä jaksaako valmistella joulua. Vaikka sääliksihän minua sitten siinäkin tapauksessa isä kävisi jos teen joulun itselleni ja juhlin sitä yksin omassa kodissani ja isä on yksin myös. Jollain tavalla olisi kuitenkin kiva juttu jos isäkin pääsisi joulua juhlimaan. Ehkä jos valmistelisin suurimman osan joulusta niin onnistuisi sillä tavoin taas yhteinen joulu.
Vaikka ei se joulukaan niin iso juttu ole kunhan isä taas tervehtyisi. Olisi se oma itsensä joka jaksaa touhuta kotiaskareita kotonaan. Vaikka onhan se niinkin että vanhuus ei tule yksinään.
Boldattu on loppupeleissä meidän lasten homma sit joskus. Itse tuota thenyt äitini luona ainakin osittain jo vuosikausia, että mene sinne ja tee valmistelut.
Minulla pitää olla aina autossa xylitol Sisuja. Muuten harmittaa.Itse olen kehittänyt vuosien varrella riippuvuuden muiden paheiden lisäksi Fisherman friend pastilleihin. Aina töistä kotiin polkupyörällä lähtiessäni otan pastillin suuhun. Eilen kävi niin hassusti, että taskuista ei löytynyt pussukkaa. Voi vihtori, että harmitti! En edes muista, milloin viimeeksi on näin hassusti käynyt. Yleensä miulla on joka takin/housujen taskussa noita herkkuja.
Kiva, kun mainitsit, nyt kuulen oman tinnituksen taas pitkästä aikaa. Se on kyllä suht kova ääni, mutta yleensä se vaan jää huomaamatta.Kuulin jotain ihmeellistä vinkunaa. Etsin vaikka kuinka kauan että mistä se kuuluu ja sitten tajusin että eihän se mistään kuulu vaan se on mun pään sisässä. Ei helvetti, mulla on varmaan joku tinnitus. Todella häiritsevää. Enää ei tahdo kuulla mitään muuta kuin sen äänen. Toivottavasti on vain väliaikainen koska en muuten keskity enää koskaan mihinkään enkä myöskään nuku enää ikinä.
Täällä meillä päin eräs nuori herra juoksi vielä pari vuotta sitten talvellakin pelkillä shortseilla lenkkiä. Kaikki kuulemma kotona ja halusi vaan kokeilla rajojaan.Juoksin tuollaisen ulkokuntosalin ohi illalla ja joku tyyppi oli vetämässä laitteilla treeniä ilman paitaa. Ei varmaan muiden käyttäjien kannalta se kaikkein huomaavaisin ratkaisu, mutta jokainen tyylillään… myös pikkupakkasella.
Itsellä soinut korvat vuonna 2017 tapahtuneen onnettomuuden jälkeen tauotta. Ensimmäiset viikot ja kuukaudet olivat ihan helvettiä kun tuntui että peittää alleen kaiken muun. Nyt siihen on niin tottunut, että 90% ajasta en edes tiedosta koko äänen olemassaoloa.Kiva, kun mainitsit, nyt kuulen oman tinnituksen taas pitkästä aikaa. Se on kyllä suht kova ääni, mutta yleensä se vaan jää huomaamatta.
@pettter käy vaan ilmaistapahtumissa.Joko @petter on huomannut seuraavan? Alkon lippulaivamyymälässä viinimaistiaisia perjantaina – Avoin kaikille täysi-ikäisille
Minulla oli armeijassa vuonna 2004 korvatulehdus. Korvissa oli tuolloin kovaa tinnitystä. Oli kyllä rasittava vaiva ja olisi aika paha jos siitä joutuisi jatkuvasti kärsimään. Jonkun viikon sitä kesti ja sitten se tuli vielä takaisinkin armeijassa. Mutta ei siitä onneksi tämän jälkeen ole mitään kuulunut.Tinnituksesta puheen ollen: itse olen kärsinyt kyseisestä ongelmasta aina vuodesta 1997 lähtien, jolloin idioottimaisuuttani innostuin muutaman viikon ajan kuuntelemaan musiikkia aivan liian kovalla ja aivan liian pitkään. Korkeataajuista vinkunaa on esiintynyt siitä lähtien, aluksi melkein päivittäin, myöhemmin viikottain. Enimmäkseen sitä on kuulunut oikeasta korvasta, mutta toisinaan myös vasemmasta ja useimmiten juuri ennen nukahtamista. Ärsyttävä "vamma", mutta eipä siitä voi ketään muuta syyttää kuin itseään.
Täällä meillä päin eräs nuori herra juoksi vielä pari vuotta sitten talvellakin pelkillä shortseilla lenkkiä. Kaikki kuulemma kotona ja halusi vaan kokeilla rajojaan.
Nyt ei ole pariin vuoteen näkynyt, niin mahtoikohan rajat tulla lopulta vastaan…