Minun olisi pitänyt duunari viimeiset 20 vuotta eikä mikään yrittäjä. Tänään tuli taas kerran oivallettua se ei niin kovin pieni ero noiden kahden ammattiryhmän osalta. Vaikka tunnenkin urani ansiosta varsin hyvin yrittäjän arjen, se ei vaan enää iske millään tavalla. Olen mieluummin harmaata massaa kuin se urpo, joka on vastuussa kaikesta ja jonka pitää hoitaa vielä kaikki paperisodat. Nämä ensimmäiset pari päivää ovat olleet kieltämättä vähän tylsiä, mutta silti tämä duuni on suunnilleen miljoona kertaa miellyttävämpää kuin oma arkeni oli yrittäjänä.
En ole tällä rainauksella puuttumassa muiden ihmisten valintaan yrittäjyydestä sekä näiden omiin mielipiteisiin käännyttääkseni heitä samalle tielle kuin missä olen, sillä jokaisella on oikeus ajatella omilla aivoillaan. Joillekin yrittäjyys sopii täydellisesti, toisille taas ei. Semmoisen vinkin voin kuitenkin antaa, että jos yrittäjän arki tuntuu vittumaiselta, niin ei kannata tuhlata siihen elämään niin montaa vuotta kuin minä tein vaan kannattaa ajoissa viheltää peli poikki, koska menetettyjä vuosia ei saa takaisin.
En ole tällä rainauksella puuttumassa muiden ihmisten valintaan yrittäjyydestä sekä näiden omiin mielipiteisiin käännyttääkseni heitä samalle tielle kuin missä olen, sillä jokaisella on oikeus ajatella omilla aivoillaan. Joillekin yrittäjyys sopii täydellisesti, toisille taas ei. Semmoisen vinkin voin kuitenkin antaa, että jos yrittäjän arki tuntuu vittumaiselta, niin ei kannata tuhlata siihen elämään niin montaa vuotta kuin minä tein vaan kannattaa ajoissa viheltää peli poikki, koska menetettyjä vuosia ei saa takaisin.
