Aloin boikotoimaan Radio Rockia jo reilusti yli kymmenen vuotta sitten, koska kanava soittaa vain - tai ainakin soitti noihin aikoihin - pelkästään muutamaa artistia päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Lisäksi Jone Nikulan ääni alkoi vituttaa suunnilleen Idolsin aikoihin, kun hän oli siellä tuomaroimassa. Pelkästään Klaus Flamingin vuoksi en viitsi tai jaksa tuota kanavaa kuunnella, sillä hän oli ainoa tyyppi, joka tuntui puhuvan asiaa. Päivävuorolaisten ja iltapäivävuorolaisten jorinot menettivät nopeasti tenhonsa minun korvissani.
NRJ oli se kanava, jota siskoni luukutti kovasti ysärin aikana, jonka vuoksi jouduin tahtomattani kyseisen kanavan vaikutuspiiriin. Satunnaisia parturikäyntejä lukuunottamatta en ole onneksi joutunut tuota kanavaa kuuntelemaan ainakaan 12 vuoteen, sillä harva musiikki vituttaa niin paljon kuin se, mitä NRJ soittaa enkä viitsi edes sanoa mitään kanavan juontajista. Ei tällaista nelikymppistä ukkoa kiinnosta mikään vitun nykypoppi tai hihittely jollekin Bachelorille tai jollekin vastaavalle tv-ohjelmalle.
Suomipop on kanssa niitä kanavia, joiden suosio ei ole koskaan minulle auennut. Koska tykkään kuunnella myös ulkomaista musiikkia, on tuo kanava yhtä perkeleellistä kidutusta minulle, kun kaiken maailman benjaminpeltoset, sannit ja haloohelsingit vinkuvat kanavan soittolistalla. Oikeastaan en edes tiedä, miltä heidän soittolistansa näyttää, koska tunnen niin vähän mielenkiintoa kyseistä kanavaa kohtaan ja tämä vastenmielisyys ei rajoitu pelkästään heidän soittamaan musiikkiinsa vaan juontajiin.
Jaajon suosio ei ole koskaan auennut minulle, vaikka olen viimeisen kymmenen vuoden aikana peräti kolme kertaa yrittänyt kuunnella hänen ohjelmaansa sekä katsonut ainakin pari Luokkakokous -leffaa. Ei uppoa, liian hapokasta.
Radio Nostalgia, satunnaisesti Radio Suomi sekä Classic Radio ovat minun kanaviani.