Ja tästäpä tulikin taas minun mieleeni, kun muinoin eräs mainittavan näköinen nuori rouva ei päässyt Toyota Corollaansa sisälle eräällä marketin parkkipaikalla, oli hukannut avaimensa. Minä siihen singahdin tarjoamaan aulista apuani ja omilla autonavaimillani aukaisin Toyotan oven muitta mutkitta.
Rouva kovasti kiitteli, mutta sitten äityi ihmettelemään, kuinka saisi autonsa käyntiin ja pääsisi kotiin. Noh, muistin, että minulla oli autossani yksi lyhyt hieman enemmänkin litteäksi muotoiltu ruuvimeisseli entisen autoni takakontin aukaisua varten. Se taas sopi Toyotan virtalukkoon pientä voimaa käyttäen kuin... eeeh... meisseli virtalukkoon ja autohan starttasi käyntiin. Tosin, meisseli piti käsin vääntää takaisin starttiasennosta.
Ah, sitä helpotusta ja iloa... sain halauksen palkakseni ja kysymyksen, millä meisselin menetykseni ja avun voisi korvata. Herrasmiehenä en vastannut totuudenmukaisesti kysymykseen, vaan tyydyin toteamaan, etten ole mitään vailla...
Ai, mistäkö osasin moiset konstit...
Kaverini autonavaimena oli jo vuosia ollut litteäksi hakattu rautanaula ja muustakin kokemuksesta olin oppinut, että vanhempien autojen lukot sai auki millä tahansa esineellä, joka vain mahtui lukkopesään, kun nk. haittalevyt olivat jo niin paskottuneet toisiinsa kiinni.