No niin. Miten tässä kävi taas näin. Herra X toivoi, että tapaan herra Y:n, joka sitten soitti minulle ja minä sanoin, että joo, tavataan vain. En minä halunnut. Laitoin sitten herra Y:lle tekstiviestin, että perun tapaamisen, että ei mitään henkilökohtaista, mikä oli totuus, kuten sekin, kun sanoin etten ole kovin sosiaalinen ihminen. Loppuun vielä laitoin, ettei tarvitse vastata. Mutta vastaus tuli ja siinä minua sanottiin valehtelijaksi, vaikka ylipäänsä viesti oli kai jotenkin myötämielinen.
Minua ihmetyttää, etten ensinnäkään osaa sanoa ihmisille heti alkuunsa ei ja toiseksi ihmisten tapaamishalukkuus. Erityisihmetyksenä se, että minut tahdotaan tavata, koska en ole mielenkiintoinen ihminen. No niin, ja kun tätä kirjoitan, puhelin soi, se ei juuri koskaan tiedä hyvää. Nyt sieltä soitti alkoholisoitunut ystäväni, enkä tänään jaksa kuunnella häntä. Seuraavalla kerralla.
Lisäksi herra X voisi jo viimeinkin ymmärtää, etten tahdo tavata niitä ihmisiä, joita hänen mukaansa minun olisi tavattava. Yleensäkään en tahdo tavata ihmisiä. Ei se ole heidän syynsä, minä en vain pidä ihmisistä ns. livenä, enkä juuri muutenkaan. Kamala stressi tapaamisista tulee. Eräskin sukulainen tahtoi "kaljalle", voi jumalauta, ja kun siitä oli selvitty (!) niin ei mennyt kuin muutama kuukausi niin tämä halusi uudestaan "kaljalle". Enhän minä edes juo, olen tylsä ihminen. No, menin toistamiseen "kaljalle", mutta käyttäydyin niin oudosti ja huonosti että kolmatta kertaa ei enää tullut.
Tämä nyt tällainen avautuminen, kun ahdisti. Kiitos.