Verkkolehden uusimmat jutut
-
MM-päiväraportti: Ruotsi hoiti alkusarjan puhtaalla pelillä, Kanada ja Tšekki tarjosivat alkulohkon kruunuksi hienon kiekkonäytöksenLue lisää »
-
Leijonat ei pysynyt Sveitsin tähtien kyydissä − Mikael Granlundille loppuhetkillä suihkukomennusLue lisää »
-
Kari Jalonen nappasi tutun apuvalmentajan KölniinLue lisää »
-
Kärppien valmennusryhmä valmis – Jussi Silander liittyy joukkoonLue lisää »
-
Julius Honka jatkaa uraansa DavosissaLue lisää »
-
HIFK:n naisille merkittävä jatkosopimus − Athéna Locatelli pukeutuu jatkossakin punaiseenLue lisää »
Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa
- Viestiketjun aloittaja banaaninviljelijä
- Alkaa
- 5 380 465
- 66 968
Sieltä facesta vaan ihmettelemään. Kyllä sä tiedät kuka mä olen.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
En pysty lisäämään sinua kaveriksi. Ei ole sellaista painiketta. Ymmärrän toki, jos minun kohdallani on tämäkin vaihtoehto otettu käyttöön :D
Ja kiitos, nyt on kaikki kunnossa.
banaaninviljelijä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Töiden jälkeen paikalliseen kantikseen ja täällä vain ne ärsyttävät "tutut". Ne joiden kanssa on juttua, niistä kaikki muut paitsi yksi puuttuu. Maistuu tämä afterwork silti.
Saman tislaamon Pink Gin on vielä parempaa, jos meinaa GT:tä tehdä. Ja kukapa ei tekisi.
Kaveri pisti meidän ala-asteen kaveriporukan whatsup ryhmään viestin että Etelä-Saimaassa ollut tänään yläasteen liikunnanopettajamme (myös rehtori) kuolinilmoitus. Mietin että nuori jannuhan se oli silloin, varmaan nykyisen minun ikäinen. Sitten tajusin että yläasteesta yli 30v aikaa. Lehti on kyllä äitin autossa, joten pitää huvikseen huomenna katsoa kuinka vanha hän oikeasti oli.
En ole missään tekemisissä entisten luokkatovereideni kanssa, joten minulla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka moni heistä tai varsinkaan entisistä opettajistamme on elävien kirjoissa. Ainakin pari kolme on taatusti kokenut luonnollisen poistuman, sillä he olivat noin 70-vuotiaita 90-luvun alussa. Nimiä en muista ja hyvin epämääräisesti kasvotkin, vaikka yleensä minulla on varsin hyvä muisti.
Viimeksi muokattu:
Tulipa tästä paukkeesta mieleen. Yksi kevät oltiin Puolustusvoimien hommissa Rovajärvellä. Asemissa oli 6 kpl 122 H 63 haupitseja jossain ehkä sadan metrin päässä teltasta jossa nukuin. Kaverit alkoi sitten ampumaan niillä tykeillä ja minä heräsin siihen ensimmäiseen yhteislaukaukseen. Totesin teltassa olleelle kaverille, että alkoivat vissiin ampumaan ja käänsin kylkeä ja jatkoin unia.
Aika samankaltaista muistoa tulee mieleen, tosin omalla kohdalla kyseessä oli 122 PsH 74. Ammunnat alkoivat melkein vieressä, hieman siihen havahtui mutta sen kun painoi silmät kiinni ja jatkoi unia. Rovalla toki tämäkin.
Rovajärvi oli hyvä paikka nukkua. Fyysistä toimintaa raittiissa ulkoilmassa niin hyvin tuli uni sitten kun pääsi vaikka auton lavalle siirtymän ajaksi. Tai telttaan. Oikeastaan ihan sama mihin. Kerran herätettiin siksi kun nukuin liian lähellä kaminaa ja sukat oli alkanut savuta.
Olin käymässä Israelissa tuossa 14 vuotta sitten parin viikon rupeamalla ja olimme päättämässä reissuamme yöpymällä viimeiset pari yötä Jerusalemissa lähellä Öljymäkeä. Liekö sitten syynä ollut matkaväsymys tai joku muu, mutta kun saavuimme toiseksi viimeisenä iltana hotellille, minä kävin nukkumaan suunnilleen puoli tuntia saapumisen jälkeen ja nukuin kuin tukki aina seuraavaan aamuun asti.
Tuolloin minulle selvisi, että aivan hotellin vieressä oli ollut joku kahakka, jossa kolme palestiinalaista oli riehunut konekivääreillä, jolloin israelilaiset sotilaat olivat tulleet likvidoimaan uhan. Ilmeisesti suurin osa hotellivieraista oli kuullut sen, mutta minä nukuin koko kahakan ajan. Tuo kahakka alkoi suunnilleen tunti sen jälkeen, kun olin nukahtanut, kestänyt lähes puoli tuntia ja etäisyyttä hotellihuoneeni sekä tapahtumapaikan välillä oli vain muutama sata metriä.
Tuolloin minulle selvisi, että aivan hotellin vieressä oli ollut joku kahakka, jossa kolme palestiinalaista oli riehunut konekivääreillä, jolloin israelilaiset sotilaat olivat tulleet likvidoimaan uhan. Ilmeisesti suurin osa hotellivieraista oli kuullut sen, mutta minä nukuin koko kahakan ajan. Tuo kahakka alkoi suunnilleen tunti sen jälkeen, kun olin nukahtanut, kestänyt lähes puoli tuntia ja etäisyyttä hotellihuoneeni sekä tapahtumapaikan välillä oli vain muutama sata metriä.
Joo, jokseenkin tutulta kuulostaa viimeistä lukuunottamatta. Näin jälkikäteen ajatellen oli loppupelissä ihan hyvä pariviikkoinen, mikä siellä vietettiin. Maisematkin jäivät hyvin mieleen. Noh, aika toki kultaa muistot.
En edes muista montako viikkoa siellä oltiin. Sodankylästä katsoenhan se on lähin paikka missä voi tykillä ampua kovilla. Kai siellä ainakin pari kuukautta tuli vietettyä.
Ei ollut huippuvuosi uusien jatkistuttujen livetapaamisten suhteen, mutta monia mielenkiintoisia palstatovereita tuli vuonna 2022 tavattua ja laatu korvaa määrän. Ennätys tuli kyllä minut tietävien (suurin osa lukevia mut ei tunnuksia omaavia) tapaamisten kanssa. Kannattaa tänne jatkossakin kirjoitella kun tapaa tätä kautta sen verran hienoja ihmisiä. Hyvää uutta vuotta vaan kaikille.
Kiitos omasta puolestani ja kuin myös itsellesi...
Yritän muistaa ja noudattaa tällä(kin) viikolla ohejetta, että "Onni ei ole päämäärä, vaan tapa matkustaa"
Milles Mortenson
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Porin Ässät, Philadelphia Flyers
Olin tykistössä viestimiehenä. Meidän hommat painottuivat asemien vaihtamiseen ja ammuntojen aikana oli yleensä rauhallisempaa. Tuli usein nukuttua teltassa ammuntojen aikana ja nopeasti siihen ääneen tottui. Korvatulpat tai Peltorit päässä tosin yleensä oltiin. Välillä paineaalto kohensi kamiinan tulta, mutta hyvin sai silti nukuttua.
Kolmetoista tuntia tätä kirottua vuotta vasta takana. Monta tuhatta vielä edessä ja meikäläinen on jo ihan kyllästynyt. Tukka on sairas, hyvin sairas. Toivottavasti ei kuitenkaan niin kipee, kun se kaukaisuuteen kadonnut paavi. Voi kun pääsisi kuitenkin sellaisille ruususen unille... ihan vaan sadaks vuodeks... edes kymmeneks... tai sitten raapasen vaan vähän tukkalääkettä kiduksiin ja siirrän tämän loppukurjuuden sitten huomiselle, ylihuomiselle, loppiaiselle...
Horoskooppi ja Valavuori eivät ole koskaan väärässä.
Kivaa kun on vielä pari päivää lomaa eli kaksipäiväinen työviikko edessä. Huomenna illasta pitää ajella täältä mökiltä Lappeenrantaan ja tiistaina sitten kotiin. Keskiviikko normipäivä. Torstaina työpäivän jälkeen onkin kaverin synttäribileet, joiden seurauksena loppiaisena on krapula, jota ehkä pakko hivenen korjata. Lauantaina edessä sitten meidän "vieras"pelireissu Kisapuistoon, joka tulee oletettavasti olemaan kosteahko. Ei saatu paikkoja vieraspäädystä koska paikalle tulossa HPK faneja, joten meidät sijoitettu luonnollisesti anniskelukatsomoon. Ja sunnuntaina sitten infernaalinen krapula, jota ei voi enää edes korjata ainakaan niin paljoa kuin tarvitsisi.
Tänään kuulin että kaveri muutti Juhana-herttuan tielle. Mietiskelin että miten se kuulostaa niin tutulta. Onko se joku ratikkapysäkki, mikä kuulutettaisi tai jotain. Vähän niin kuin Nordikselle mentäessä mä jään Kansaneläkelaitoksen pysäkillä, vaikka en Kelaan menekään. Ja toisesta suunnasta tullessa mä jään Auroran sairaalan kohdalla, vaikka en Nordikselle menekään. No nyt sitten katsoin Google mapsista että mitä sen kadun läheltä löytyy ja sen varmaan täytyy olla toi Helsingin gaykuoro Out'n loud, missä aina torstaisin käyn laulamassa. Mun bravuuri on se Another one bites the dust. Tai sitten ei.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy