Olen elämäni aikana käynyt vain kerran Englannissa. Tuo matka tapahtui syksyllä 2009.
Reissun aikana vallitsi tyypillinen englantilainen sää, sillä ainoastaan toiseksi viimeisenä päivänä runsaan 10 päivän reissun päätteeksi paistoi aurinko. Matkani suuntautui tuolloin lounais-Englantiin, Devonin, Cornwallin ja osittain Somersetin alueille, joissa pääsin golfaamaan Atlantic Links -kentille.
Tämä reissu muistui mieleeni sen vuoksi, että kyseinen matka oli ainoa, jonka olen koskaan tehnyt pelkästään likaiset vaatteet mukanani. Päivää ennen kyseistä matkaa olin menossa pesemään kuteitani Karhupuiston vieressä olevaan itsepalvelupesulaan, mutta en ennättänyt pestä niistä ainoatakaan, sillä putiikki taisi olla kiinni. Joten pakkasin siis mukaani pelkästään likaisia vaatteita, joita jynssäsin saippualla jokaisessa käyttööni varatussa hotelli- tai motellihuoneessa joka helvetin ilta. Minulla ei ollut tuolloin varaa käyttää hyväkseni hotellien ja motellien pesulapalveluita Ja koska joka aamu piti herätä todella aikaisin, en missään vaiheessa saanut kuivia vaatteita päälleni, joten jouduin kuivattelemaan niitä ajaessani aina seuraavaan pelipaikkaan ja muutaman kerran jopa pelatessani jollain kentällä.
Onneksi Cornwallin ja Devonin alueet sijaitsivat niin kaukana kaikesta, ettei siellä kukaan kiinnittänyt huomiota haiseviin vaatteisiini. Tai en ainakaan ruvennut ottamaan selvää asiasta.
Tuolta reissulta muistan pari muutakin erikoisuutta: bensa-asemia oli todella harvassa erityisesti pääteiden varsilla sekä netti oli todella hidas niissä harvoissa paikoissa, joissa sitä pääsi käyttämään. Paikalliset olivat kyllä ystävällisiä, siitä on vielä näinkin monen vuoden jälkeen nostettava kuvitteellista hattua.
Pääsin syömään englantilaisen aamiaisen, mutta en missään vaiheessa ennättänyt kokea fish and chipsia.
